She cowers the earth with a breathtaking cloak

Ohops, onpa taas pidelly hiljaista täällä päin, mutta (jälleen kerran) siihen löytyy tekosyy selitys. Ensinnäkin, kuten joskus tuli mainittua, olen ollut työharjoittelussa kotipuolessa ja toisekseen, syksyn mittaan kannettava-rassukkani alkoi näyttää vanhuuden merkkejä ja en vaan jaksanut sitä iänikuista stressaamista että "lähteekö se rakkine tänään käyntiin vai ei..? aha, ei näköjään...". Mutta nyt puhaltaa uudet tuulet, viime keskiviikkona nimittäin kävin hakemassa uuden rakkaani, ASUS... jotain... Vanhakin oli ASUS ja kun se ennen vanhenemistaan toimi täysin moitteettomasti, halusin uuden tulokkaan olevan samaa merkkiä. Sillä faktalla että kyseinen kone oli se hyllyn halvin ei tietenkään ole mitään tekemistä päätöksen teossa heh. Joten ehkä nämä hämähäkin-seitit taas karisee tässä bloginpäivityksessä kun on toimivat lelut.

Työharjottelu puolestaan on jo reippaasti voiton puolella, on nimittäin enää viimeinen viikko edessä (voi herran jestas...). Kotihoito tai avohoito-puoli yleensä ei edelleenkään tunnu siltä omalta alueelta, joten varmaan voi arvata miten mukavalta terveysasemalla tuntui kun sai taas vetää hoitajan valkoisen puvun ylle. Se on vaan kylm fakta että osastohoito-puoli on näköjään se mikä miuta eniten puhuttelee. Terveysasemalla olen sairaanhoitajan vastaanoton lisäksi ollut jo kertaalleen labrassa, minne olen menossa myös ensi viikolla toistamiseen, sekä äitiysneuvolassa ja voi pojat oli kivaa! Oli ehkä maailman upein tunne kun pääsin ensimmäistä vauvaa tunnustelemaan siitä äidin masun lävitse...! Ja se hetki kun kuulin ne lapsen sydänäänet... huh! Korvaamatonta... Ensi viikolla olen myös menossa lastenneuvolaan, ja myös sitä odotan innolla :)

Vähänkö ihanaa kun on tullu lunta! ♥ Tosin se viikontakainen myräkkä ei ollu kovin kiva, lumi ois saanu tulla silleen vähän kerrallaa, eikä yhtenä iltana hehe. Onneksi en viikko sitten lähteny ite ajamaan Laprantaa kohti vaan koska veli-poika tarvi autoa, tulin linkillä (joka sekin oli puolisen tuntia myöhässä...). Tuossa iltapäivällä on taas edessä tunnin ajomatka kotikotiin, onneksi siellä nyt on semmonen normi talvikeli.

Yhden kuvan sain tähän napattua. Pari viikkoa sitten ostin tuommoisen kiemurakehyksen ja siihen semmosen lasisen... öm... mikä toi nyt on... No oli mikä oli, tommosen systeemin minkä liimasin siihen kehykseen ja sitten tänä viikonloppuna sain lopulta ostettua sormuspohjan johon puolestaan liimasin tuon kehyksen. Salamalla on hirmu vaikee saada todellisuutta vastaavaa kuvaa, mutta tuossa on niinku semmosta vanhaa paperia lasikuoren sisässä jossa on vanhalla kaunolla kirjotusta. Tekstistä tajuan tasan yhden sanan joka on 'sous' minkä perusteella epäilen että teksti on ranskaa, mutta mitäpä tuosta, se on nätti :)

Eipä sitten taas kai muuta, palaillaan. Ciao!

My make up may be flaking, but my smile still stays on

Reilu vuosi sitten tein kosmetiikan top10 postauksen ja kun tänään nyt ei ollu muutakaan tekemistä niin aattelin että voisin heittää jutun uusiks, kun siellä kosmetiikka puolella on sattunu vähän muutoksia sitten viime näkemän. Lisäksi haasteen nimi muuttu top11:ta mutta mitä väliä yhdellä numerolla nyt on heh :D

Se joka sanoi että halvalla ei saa hyvää ei ole käyttäny Simple-sarjaa. Hinnat on todella opiskelijaystävällisiä, siinä 3-5 euroa ja teho on loistava. Lisäksi nuo on vielä nimenomaan herkälle iholle, eli nolla väriaineita sekä hajuja. Itselläni tuosta sarjasta on tuo daily wash, kasvovesi, kosteusvoide ja eye make up removal. Tuntuu että oon käyny läpi lähes joka ikisen silmämeikki-poistoaineen mikä löytyy Laprannan Emotionista tai Kicksistä ja kaikki on ollu enemmän tai vähemmän pettymyksiä. Kamalin oli L'Orealin öljypohjanen poistoaine hrrrrr....! Ei ikinä enää... Kaikki on ollu aina vähän joko liian öljysiä niin että simmuja on pitäny hinkata seuraavat 10 min puhtaaksi tai sitten liian heikkoja teholtaan, jolloin itse silmämeikkiä on pitäny hinkata se 10 min ja jopa hieman väkivalloin... Mutta tämä toimii! Lisäksi ei tartte mitään erillistä meikinpoistotököttiä, tuo daily wash kun pesee kasvoilta sekä meikit että muut epäpuhtaudet. Noiden lisäksi sitten vielä kuorin ihoni kerta viikkoon mutta kun se tuote tuntuu vaihtelevan koko ajan (kun en oo löytäny vielä sitä the kuorintavoidetta) niin se ei nyt tälle listalle päässyt.

Perusmeikki arkena, body-shopin kosteuttava meikkivoide ha GOSHin waterproof maskara ja eyeliner. Tuo meikkivoide on vaan aika inhan kallista (20 e tuo pieni puteli auts) mut onneksi se on ihan törkeen riittosaa. Ostin tuon paketin oikeasti vuosi sitten ja tuo on siitä hyvää että monet meikkivoiteet mitkä peittää kunnolla on ihan hirmu raskaita iholla, josta minun herkkä nahkani ei kovin paljoa tykkää. Tuo puolestaan peittää hyvin jos on vähän punotusta poskila/nenässä/leuassa mutta on silti mukavan kevyttä. Nuo silmätuotteet puolestaan on nekin löytyneet yritys-erehdys-periaatteella. Jostain syystä onnistun aina saamaan normi-ripsarit ja lainerit puoleenpäivään mennessä poskilleni, mutta nuo waterproof eli siis vedenkestävät pysyy. Ja sanonpahan vaan että murisen kyllä kovaa jos tuo maskara ja laineri jostain syystä lopetetaan...! Vasta tässä vähän aikaa sitten sain lopultakin päätökseen operaation nimeltä etsi uusi poskipuna kun se miun iconin luottopuna hävisikin hyllyistä ja mie oon hirmu tarkka siitä sävystä, ei saa olla yhtään pinkkiä, vaan sen pitää olla semmonen rusehtavan punanen...!

Hiusosastoa: tein tänä syksynä ryhdistäytymisliikkeen kuivan pehkoni kanssa ja ostin emotionin alesta tuon Gliss hair repair, daily oil elixirin. Vaikka puteli onkin pieni, siitä riittää kauan sillä kaks-kolme painallusta riittää miun päähän oikein loistavasti. Ja sitten tämä vanha tuttu, eli KC Colormask pepper-sävy. Punasesta tukasta en luovu. Pitäiskii taas kohtapuoliin vähän värjätä...

Pekka ja Pätkä, viimisiä viedään. Miun iho kuivuu tosi kuivaksi talvisin ja silloin apuun laukkaa Decubalin body lotion. Tuo on vielä siitä hyvä että tuossa ei oo mitään hajusteita niin sitä voi läträtä ilman että tulee mitään astmaoireita kylään. Eniten tuota menee taipesiin, polviin ja kyynärpäihin. Pikkuputeli puolestaan on Lumenen Arctic Aqua Syväkosteuttava Silmänympärysgeeli. Pieni pullo, mutta riittää hyvin kun ei tartte paljoakaan. 

Siinäpä siis noita, loppuun voisi vielä vaikka laittaa pari ilonaihetta eiliseltä, ensinnäkin miulla kävi aamulla pieni kaveri kylässä. Istuin kaikessa rauhassa sohvalla kun aloin kuunteleen että mitä rapinaa katonrajasta kuuluu...? Siellähän pyrähteli paniikin vallassa pieni talitintti. Ensimmäinen ajatus oli kieltämättä että mitä...!? mutta sitten kyllä pomppasin äkkiä ylös ja avasin parvekkeen oven. Pienen harhailun jälkeen kaveri lopulta löysi tiensä vapauteen ja minä jäin keskenäni ihmettelemään että mistä pirskatin rakosesta se oli oikein pyrähtänyt sisään kun avoimen ikkunan edessä oli kuitenkin verho...?! No jaa, mikäpä siinä. Mutta eipä ole ennen tämmöstä käyny heheh. 

Toinen valopilke taas tuli pienen sukuperinnön mukana, äiti ja isi tosiaan kävi eilen moikkaamassa pikaseen ja toivat samalla jotain minkä olivat saaneet miun iso-enolta (kaverien ilmeet on aina hyvännäköset kun ilmotan että miulla ei oo yhtään isovanhempaa elossa mutta miulla on kaksi iso-enoa ja yksi (?) isotäti!). Sain semmoisen ihanan purppuranvioletin huivin ja jos en vielä ensinäkemältä sitä olisi arvostanut niin arvatkaas vain kun sain kuulla mistä kaukaa se on peräisin. Huivi on nimittäin mummoni äidin kihlajaislahja, eli huivilla on lähes 100 vuotta ikää. Herran pieksut, enhän mie ees raaski käyttää sitä missään...! Korkeintaan jos johonkii juhliin sitte lähtee, kouluun mie en ainakaan sitä uskalla laittaa...! No, siihen asti kunnes joku juhla tulee esiin, huivi saa viettää ansaittua eläkeaikaansa rauhassa huivilaatikossa (huomattavasti) nuorempien tovereidensa kanssa. 

Eipä tässä sitten taas muuta, ciao!

Ups

Hellurei ja hellät tunteet, blogi ollu taas vähän hiljasena hups. Mutta taas jatkuu! Tänään oli koulusta vapaapäivä kun ne ainoat kaksi tuntia peruuntui opettajan koulutuksen takia ja pakko myöntää, että tän päivän sään puolesta ei kyllä harmita yhtään että sai hyvän syyn pysytellä tiukasti neljän seinän sisässä... Kun eilen illalla mietin mitä vapaapäivälläni tekisin, ajatuskulku oli seuraavanlainen:

Ajatus 1: Hmm, vapaapäivä, mitä tekis? Hei, en oo pitkään aikaan pitäny leffamaratonia...
Ajatus 2: MOVIE MARATHON, HERE I COME!
Ajatus 3: Mitäs elokuvia sitä kattois...? Hei, en oo pitkään aikaan kattonu Miyazakin leffoja...
Ajatus 4: MIYAZAKI MARATHON, HERE I COOOOOME!!

Ja niitä leffojahan ehti kattoa aikas monta, kun aamuherätyksiin tottunut mieli räpsähti hereille jo tuossa kahdeksan pintaan aamulla... Saldoni oli lopulta neljä

1.Naapurini Totoro (sateen alkaessa iltapäivällä melkein teki mieli mennä seisomaan sateeseen varjon kanssa, kasvoilla lähes yhtä maaninen ilme kuin Totorolla heh)
2. Henkien Kätkemä (se ensimmäinen Miyazakin leffani oih!)
3. Liikkuva Linna (Calcifer ♥)
4. Kikin Lähettipalvelu (Jos joskus jostain kohtalon oikusta hankin itselleni mustan/tumman kissan, sen nimeksi tulee ehdottomasti Jiji)

Postauksen loppuun voisin vielä tehdä pitkästä aikaa yhden haasteen, jonka nappasin Nelliinan kakkosblogista, eli Liikunnanvihaaja-blogista.

1. The person nominated must share 11 facts about themselves.

2. The person nominated must answer the questions the tagger
( the person who nominated them) set for them.

3. The person nominated must choose 11 people to tag (nominate)
and create 11 questions for them to answer. 
Then they must go to their pages and let them know they were nominated! 
There are no tag backs!

Eli ne 11 (turhaa) fatkaa

1. Reilun vuoden päästä valmistun (toivottavasti ainakin) sairaanhoitajaksi. Huh heijaa, miten aika on voinu mennä näin nopeasti!?

2. Olen viime aikoina lähes vieroittunut teepusseista, minulla on nykyään niin montaa irtotee-pussia joista sekoittelen omia keitoksiani (kuulostaapa hämärältä)

3. Olen tänä syksynä jäänyt koukkuun Neljän Tähden Illallinen-ohjelmaan, kattelen aina kieli pikällä niitä ihania ruokia siellä...!

4. Olen ollut elämäni aikana tasan kahdesti junassa, eikä niistäkään toista lasketa koska se oli niin minimaalinen matka.

5. En melkein ikinä käytä maitoa teessä, mutta yksi teelaatu vaatii sitä maistuakseen hyvältä ja se on Clipperin Blaccurrant-Acai-maku. Ilman maitoa on vähän turhan vahvaa miulle...

6. Olen pahimmanluokan kaakao-hirmu, käytän semmoisen kilon O'boy-paketin varmaan kuukaudessa...! Etenkin talvella. 

7. Minulta löytyy 92 (herran pieksut!) kaulakorua ja lisäksi vielä 5 kaulaan laitettavaa kelloa. 

8. Lisäksi löytyy 75 paria roikkuvia korvakoruja, nappeja en jaksanu laskea mutta kyllä niitäkin löytyy monta paria...

9. Tulen n. kuukauden päästä viettämään 7 vk matkalaukusta eläen, lähden nimittäin vanhalle kunnon kotiseudulle suorittamaan tämän syksyn työharjotteluni. 

10. Tiskatessa kuuntelen aina jotain musiikkia, ja samalla notkun (eli tanssin) siinä musiikin tahtiin... 

11. Olen varmaan jo saanut jonkinlaisen kylähullun leiman täällä päin kaupunkia, koska kadulla tai esim. bussipysäkillä en vaan voi kuunnella musiikkia täysin paikallani nököttäen vaan huojun edestakaisin... Olen yrittänyt trimmata tätä tapaa mutta kun ei voi mitään...!

Mitä Nelliina halusi tietää:

1. oletko tavoitteellinen ihminen?

No johan toki

2. mitä kivaa sinulle on sattunut tänään?

Vietin mukavan vapaapäivän

3. salkkarit vai kaunarit?

Yök, ei kumpiakaan... mutta jos on ihan pakko valita toinen niin kaunarit

4. jos sinulla olisi juuri nyt kädessäsi tennispallo, mitä tekisit sillä?

Alkaisin leikkiä sillä seinäpalloa.

5. tiedätkö mikä rotvalli on?

Luulin tietäväni mutta enpäs tiennykään kun asian tarkistin...

6. lapsuutesi suurin idoli?

Kaija Koo ja Katri Helena. Mitä leidejä!

7. kuvaile itseäsi yhdellä ainoalla sanalla, joka kertoo sinusta eniten?

Korollinen (yksi luokkakaverini on sanonut moneen kertaan että korkokenkä-asento on se miun normiasento eikä tasapohja heh)

8. kuinka angstinen teini olit/olet?

Itse asiassa en kovinkaan paha, kun perusluonne on niin optimistinen niin ei sitä synkkänä voinu pysyä, ainakaan kovin pitkään. 

9. missä olet tällä hetkellä?

Kotonahan minä, missäs muualla?

10. tärkein tekninen laitteesi?

Aika tiukka kisa on kahvinkeittimen ja mp3-soittimen välillä, en osaa päättää kumpi on tärkeempi

11. mitä haluaisit että kysyn sinulta?

Apua, en mie tiedä...!

Itse en nyt ketään haasta enkä edes keksi omia kysymyksiäni (hehee) lähinnä siksi että miulla ei ole yhtätoista ihmistä jota haastaa...! 

Mutta eipä tässä sit muuta. Ciao!

Are you playing games with me?

Oi että olikin ihana perjantai, näin vapaapäivä pitäisikin viettää, ystävät kokoon pelit käyntiin! Puolilta päivin tosiaan kokoonnuttiin O:n luokse (E, H ja minä) ja siinähän se iltapäivä+ilta vierähtikin mukavasti lautapelien seurassa.

Yhdellä meistä on pieni ilon aihe sattunut elämässä (ei tosin minulla heh) joten tapausta juhlistettiin skumpalla! Nyt vaan harmittaa että en pullon avaamista ottanu videolle, lähti nimittäin korkki aika komeesti kun tykinsuusta! Onneksi pullon avaaja osasi varautua ja tähtäsi sohvatyynyihin. Kaikilta neljältä vaan pääs semmonen kiljasu että nyt harmittaa kun ei kuvannu tapausta. Ja kun käytiin kaatamaan juomaa laseihin niin tuli toinen yllätys. "Onks toi varmasti skumppaa, toihan näyttää ihan punkulta?!" Oli se kyllä skumppaa, ja itse asiassa aika hyvää. Ai kamala, miekii alan sietämään näitä alkoholijuomia...! No, niinhän sitä on joku sanonut että Lappeenranta tekee opiskelijoista juoppoja heh.

Ensimmäisenä pelinä oli alias. Mie oon tuo valkonen tuolla. Tais humahtaa skumppa suoraan päähän, oli nimittäin selitykset ja arvaukset välillä aika villejä... tai sit meillä oli vaan hauskaa :D

Illan aikana pelattiin myös Rummikub-nimistä peliä, joka on vähän kuin Scrabblea numeroilla. Hyvin koukuttava peli!

Hyvältä näyttää, miulla ei enää kun kolme numeroa jäljellä! Taisin kuitenkin hävitä, jollen ihan väärin muista... möh.

Illalla O sai vielä houkuteltua miut elokuviin katsomaan Expendables 2:en. Leffa oli itse asiassa yllättävän hyvä, hyvä loppu hauskalle päivälle, sellaista aivot narikkaan-tyylillä katsottavaa, isot pojat isojen pyssyjen kanssa. Leffan jälkeen nauroin että en olisi kyllä varmaan ikimaailmassa lähtenyt itsekseni katsomaan elokuvaa mutta hyvä että lähdin, oli nimittäin oikeasti hyvä! Ja myönnettäköön että oli hieno hetki kun ruudulla oli yhtä aikaa Sylvester Stallone, Bruce Willis ja Arnold Schwarzenegger kiväärit tanassa. Ja siihen vielä heitettiin Chuck Norris. Kaverini oli saada sydänkohtauksen kun näyttelijälistaa netistä selatessani kysäisin ihan pokkana että "Chuck Norris? Kuka se on?" Tätä seurasikin sitten palopuhe siitä miten mies on yksi toimintasankari-ikoneista ja että jos puhutaan toiminta-elokuva-tähdistä niin Chuck Norris on pakko mainita. No, hyvän roolin veti, ei siinä mitään, ja elokuva oli muutenkin sen verran viihdyttävä että voisin jopa harkita hankkivani dvd:en.

Eipä kai sitten muuta, ciao!

Your riches, gold, and garments,jewels bright, your house, and land, must on new owners light

Hellouta vaan hei, täällä pieni tyttönen on ollut viime torstaista asti ihan täpinöissä ja intona ja tänään tapahtui se mitä on odotettu melkein kaksi vuotta, meikäläinen palasi musiikkiopistoon jeee!!! Keväällähän oli tosiaan ne koelaulut ja sitten kesällä odoteltiin tuloksia. Nimeäni en valittujen LYHYELTÄ listalta löytänyt joten totesin että eipä siinä sitten mitään, ensi kerralla uusi yritys. Sitten viime torstaina, vapaapäivää viettäessäni (vielä yöpaitasillani heh) soi puhelin siinä puolen päivän aikaan ja kun vastasin, sieltä tervehtikin Laprannan m-opiston sihteeri. Sydän melkein kyllä pysähty siinä vaiheessa mutta käynnistyi taas viimeistään silloin kun sihteeri sai suustaan sanat "olisi yksi vapaa paikka tuolla laulun puolella, olisitko yhä kiinnostunut tulemaan oppilaaksi?" Totta munassa! No en nyt ihan noilla sanoilla vastannut mutta enivei, puhelun jälkeen kylläkin räjähdin aika komeasti, toivottavasti naapureilla ei ollu mitään maljakoita tai vastaavia kourassa hups! 

Ja tänään oli sitten ensimmäinen laulutunti, suurimmaksi osaksihan se meni siihen että opettaja kartoitti mikä on miun ääniala ja minkälaista ohjelmistoa oon laulanu. Tästä etiäpäin! 

Viime viikonloppuna rakas ystäväni Linnea oli täällä yökylässä (miss u!) ja toi kivana pikku Helsingin-tuliaisena paketin vaaleanliloja helmiä joista pääsin askartelemaan koruja pitkästä aikaa!

Ensimmäiset kymmenen helmeä meni tuollaiseen pitkään kaulakoruun. Löysin tuota koristeketjua Laprannan Askaretta-kaupasta ja voin iloisena sanoa että korusta tuli juuri sellainen kuin halusinkin. :)

Kolme seuraavaa helmeä pääsikin rannekoruun, ja kun vauhtiin pääsi tein tuosta ketjusta myös tuommoisen pelkistetyn rannekorun, se kun oli niin kivan näköstä.

Kaksi viimeistä helmeä pääsi kahden vähän pienemmän valkoisen kanssa korvakoruihin.

Korvakoruihin pääsi myös tuommoisia camée koruja joita löysin myös Askaretta-kaupasta, hopeiset ja pronssiset.

Eipä tässä kai taas muuta, kohta toinen kouluviikko ohi (perjantaina on vapaapäivä joka vietetäänkin sitten tyttöjen kanssa lautapelien ja hyvän seuran merkeissä jee!) ja ensi viikolla alkaa työnteko oikein kunnolla... Ciao!

When you feel like there's no way out, love is the only way

Viimonen lomaviikko meneillään, ensi viikolla tämä tyttö palaa taas koulunpenkille jee. No okei, on se oikeesti kivaa edes sen puolesta että näkee taas luokkakaverit pitkästä aikaa, muutamaa kun ei ole nähnyt koko kesässä...

 

Öhm, tuli taas ostettua laukku. Mutta ennen kun kukaan alkaa sättiä niin tuo oli kolme ja puoli kirpulta ja vein sitä paitsi useamman vanhan laukun itse kirpulle! Ai niin, ei vissiin täällä olekaan mainittu että aloitin kirpparimyyjän uran viime sunnuntaina. Kaverin kanssa varattiin kimppaloossi ja kaverillani putosi leuka maahan kun tavaroita viedessä paljastin että en ole ikinä ennen myynyt kirpparilla mitään heh. Eilen kun käytiin vähän siivoilemassa (ärsyttää ihmisten kirpparikäyttäytyminen, senkun myllätään pöytä sekasin ja jatketaan matkaa...!) niin kyseltiin samalla parin ekan päivän saldoa ja johan sieltä oli jotain tullut jee! Laukkujen lisäksi omaan pöytääni löysi tiensä sekalaista pikkusälää, Ikean iso kassillinen vanhoja vaatteita (olen melkein koko kuluneen vuoden käynyt vaatekaappia läpi ja heittänyt pois raa'asti kaikki ne vaatteet mitä ei ole tullut viimiseen kolmeen vuoteen käytettyä) ja muutama pari kenkiäkin. Tuskankyyneleet ja hyperventilointi alkaa pikku hiljaa helpottaa etenkin aina silloin kun muistutan itseäni että kokeilin kaikki ne kengät läpi ja totesin että vaikka ne sovittaessa ja hyllyssä onkin ihanat niin pitkällä tähtäimellä ne ei vaan sovi miun takatassuihin nyyh! Sunnuntaina näkee paljonko tuli voittoa ja miten iso kassillinen tavaraa pitää heittää konttiin koska minun kaappiin ne ei enää palaa. Paitsi ehkä ne muutamat kengät...!

Loppuun voisi puhua yhdestä lempiaiheestani, nimittäin musiikista! Kesän aikana innostuin jälleen tapojeni vastaisesti yhdestä tyttöbändistä (pahuksen kpop kun se saa kaiken kuulostamaan hyvältä!) nimeltään 2NE1 eli lausutaan to-anyone tai sitten vaihtoehtoisesti twenty-one. Tähän mennessä en ole oikeastaan löytäny yhtään biisiä josta en olisi tykännyt, paitsi Try to follow me arvelutti vähän ensin, mutta kun CL:än (jäsenet on tosiaan CL, Dara, Minzy ja Boom) leopardi-jakkupuvun aiheuttamasta järkytyksestä pääsi yli niin nykyään sekin biisi menee heh. Ja kattokaapa huviksenne jäsenten kuva, paljastan nimittäin että Dara (toinen oikealta) ja Boom (toinen vasemmalta) on lähes kolmekymppisiä neitokaisia... 

Kuva googlesta

Näyttäispä itekin kolmekymppisenä tuolta...

Muita biisejä joihin olen jäänyt kesän aikana koukkuun voisi kuvailla yhteisesti sanalla outo, outo siinä mielessä että lähes kaikki niistä ovat biisejä jotka ei sitten yhtään istu normaaliin musiikki-makuuni mutta ehkä juuri mie niistä niin tykkäänkin :D alla lista:

• Jumping (Kara)
• E.R (Dalmatian)
• nalinA (Block b)
• Right Now (PSY)
• MONSTER (Big Bang)
• One 4 u (A-JAX)
• ACTION (Nu'Est) (Se blondi tässä bändissä on POIKA!?!?!)
• Dangerous (X-5)
• Tarantallegra (Junsu Xia)
• PeeKaBoo (JQT)

Noista oikeastaan Monster ja Dangerous on ainoat mitkä on sitä miulle tyypillistä tyyliä heh! Ja kpop edelleen vahvoilla, kuinkas muuten.

Eipä tässä kai sitten kummempia, ciao!

People think I'm insane because I am smiling all the time

Juu, tiedetään, oikea sitaatti menee "because I am frowning all the time". Lukioaikaan väännettiin vaan tuosta tunnetusta klassikosta tuo smiling-versio kun se sopi meille niin hyvin :D jaa kyllä, hiljaista on ollut, pahoittelut siitä. Ja asiaan. Ai miksi hymyilyttää? No tämän takia!

 

Aaah! Miun kiinanruusussa on nuppu! Eikä vaan yksi nuppu vaan jopa peräti kolme! On kuulkaa jännät hetket meneillään, kohtelen tuota kultaa tällä hetkellä silkkihansikkain ja pidän kuin... öh... kukkaa kämmenellä (no pun intented) kun luin jostain että nuo kiinanruusun nuput on aika herkkiä ja kasvi saattaa ne pudottaa. Voi tuntua vähän (ai vähän?!) hölmöltäkin olla koko ajan suu virneessä mikä haastaa jo irvikissankin jonkun kasvin takia, mutta tälläiselle kävelevälle kasvikatastrofille nuo nuput on iso asia! Nyt vaan peukut pystyssä että nuppu aukeaa kokonaan ja saan tänne kauniita kuvia, kiinanruusussa kun on niin ihanat kukat!

Eilen sain taas pitkästä aikaa vietyä ylimäärä-tavaraa Sumaan ja kun siinä sain 15 euroa vaihtoon niin ei muuta kun hyllyjä koluamaan. Yleensähän sumasta tarttuu miulla mukaan dvd:eitä ja cd-levyjä mutta tällä kertaa ei löytynyt kumpaakaan joten käänsin katseeni kirjahyllyihin. Sieltä löytyikin sitten kolme kirjaa joita olen himonnut jo pitkään mutta aina ne on kirjakaupan suolaisten hintojen takia jääneet ostamatta, elikkäs Taru Sormusten Herrasta trilogia, Memoires of a Geisha (joka on jo puolessa välissä hups!) ja Brownin Angels and Demons jonka nappasin oikeastaan vaan siksi että se Da Vinchi Code oli niin perkuleen hyvä :D

Eilisestä vielä sen verran että illalla käytiin kaverin kanssa vilkaisemassa Abraham Lincoln - Vampire Hunter elokuva. Ei vissiin vampyyrit Lappeenrantalaisia kiinnosta ellei kyse ole Cullen-nimisestä vampyyri-perheestä, oli nimittäin varmaan kymmenkunta katsojaa ja leffa tuli ohjelmistoon vasta perjantaina... Meillä molemmillä oli elokuvaan mentäessä takaraivossa pieni pelko että näinköhän ajatus Lincolnista vampyyrinmetsästäjänä on niin random ajatus että elokuva tuntuisi vähän väkisin tehdyltä, mutta onneksi saatiin molemmat pettyä, leffa oli jopa viihdyttävä kokemus. En ehkä sitä tule omaan hyllyyni sisällyttämään (paitsi ehkä sumasta heheh) mutta kirjastosta voisin lainata toistekin. Tälläistä tänään, nyt vähän aamupalaa, alkaa pikkuhiljaa maha kurnia kun on ollut jo puoltoista tuntia hereillä. Ciao!

I'm not questioning your powers of observation; I'm merely remarking upon the paradox of asking a masked man who he is.

Ja huomenia kaikille. Alkuviikosta kävin taas vaihteeksi Sumassa vilkuilemassa olisiko siellä jotain kivaa ja olihan siellä.

Se tunne kun löydät peräti kaksi leffaa mitä olet etsinyt jo melkein vuoden päivät! Tuo V niin kuin Verikosto on vaan niin loistava! Ja King Arthur on se perusteatteriversio. Miullahan on siitä se ohjaajan leikkaama pidempi versio joka on muuten tosi hyvä mut siitä puuttuu muutama pikku-hetki, ihan sellaset tyyliin kahen minuutin kohtaukset jotka ei edes tarinan kannalta ole mitenkään olennaisia mutta silti! Joten nyt miulla on ne molemmat heh.

Tiimarista puolestaan löysin tällaisia. Kaksi tarjoilukulhoa jotka on halkasijaltaan semmosen melkein 40 cm eli kokoa riittää. 9 e olivat ne yhteensä.

Sitten vielä loppuun näitä elämän pieniä valopilkkuja, oli ihana kun olin pyöräilemässä kotiin päin niin kun pyöräilin koirapuiston ohi niin piti vilkaista kahteen kertaan kun keskellä aitausta kipitti kolmen koiran jono, ensimmäisenä joku noutaja, labradori tai kultainen, en ole ihan varma, toisena meni vähän pienempi koira, näytti vähän joltain ajokoiralta ja kolmantena kipitti joku pieni terrieri tai vastaava :D oli vaan niin metka kun näytti että se terrieri jahtas niitä kahta isompaa koiraa!

Eipä siinä kai muuta, tsau!

Well, what I love most in the world are my books. My stories.

Heissan. Huomaatteko, yritän kovasti kiristää otettani ja tihentää postaustahtia...! No ei vaiskaan, mie oon alusta asti ollu vähän sillä mielellä että jos ei oo mitään postattavaa niin mitä turhaa sitten postaamaankaan.

 

Jos viime viikko meni dvd-levyjen ja nintendo-pelien kanssa niin tämän viikko onkin vierähtänyt vähän toisenlaisen eskapistisen ajanvietteen parissa, nimittäin kirjojen kanssa.Kuvassa näkyy tähänastinen saldo, Cassandra Claren Mortal Instruments-sarjan kolmas osa City of Glass ja Kelley Armstrongin Darkest Powers-trilogia. Nyt meneillään on tuon Claren sarjan neljäs osa, City of Fallen Angels mutta se ei vielä päässy kuvaan koska en ole lukenu sitä kokonaan heh. 

Ostin joskus pari kuukautta (hui kauhistus...) sitten tuon The Summoning kirjan pokkaripassin ilmaispokkarina (siis se suomalaisen diili että kun ostat pokkaripassin täyteen niin saat yhden ilmaisen pokkarin) ja itse asiassa sillä mielellä että Sumaan se varmasti päätyy. Sunnuntai-iltana aloin huvikseni lukea ekaa sivua ja hupsheijakkaa, kohta huomasin että kello olikin jo kaksi maanantai-aamun puolella ja tuumasin että hupsis, pitäiskö käydä nukkumaan...? No, maanantaina sain luettua kirjan loppuun ja oli ihan pakko ostaa loput kaksi osaa... Sarja kertoo 15-vuotiaasta Chloesta joka on yksi supernaturaaleista eli ihmisistä joilla on taikavoimia. Chloe itse on necromancer eli siis... öö... manaaja...? No siis se näkee haamuja ja pystyy herättämään kuolleita eli siis luomaan zombeja, usein ihan tahtomattaan ja aika ilkein seurauksin... No joka tapauksessa, Chloe päätyy Lyle House nimiseen "ryhmätaloon" (huono suomennos, mutkun enkuks se on group house) jossa sille uskotellaan että sillä on skitsofrenia. Lopulta Cloelle kuitenkin selviää miten pahasti sitä on höynäytetty, lähinnä sen jälkeen kun se tutustuu muihin yliluonnollisiin nuoriin siellä talossa, Simon joka on velho, Derek joka on ihmissusi, Rae joka on joku ihmeen tuli-puolidemoni ja Toriin joka on noita. Jos alko kiinnostaa niin ei muuta kun kirjastoon/kirjakauppaan ja lukemaan, suosittelen!

Mortal Instruments puolestaan kertoo Clarysta joka saa kuulla olevansa varjometsästäjä (muistaakseen se oli oikea suomennos) ja joka joutuu mukaan hyvän ja pahan taisteluun kun sen äiti kidnapataan ensimmäisessä kirjassa. Kirjan pääpahiksena on Valentine niminen tyyppi joka haluaa lyhyesti sanottuna vallottaa maailman, tai vähintäänkin se haluaa kaikki varjometsästäjät alaisiksiin, eli aika suuruudenhullu tyyppi joka tapauksessa. Clary tapaa joukon nuoria v.metsästäjiä Jace, Isabelle ja Alec joiden mukaan se lähtee ensinnäkin pelastaakseen äitinsä ja sitte myöhemmissä kirjoissa päihittääkseen Valentinen. Eli fantasiaa riittää meikäläisen kirjahyllyssä, jo vain!

Loppuun vielä yksi ihana juttu minkä löysin alkuviikosta:

Tui! Isoon Kristiinaan on tulli Pikku Kiinan kauppa ( nettiosote www.pikkukiina.fi ja tähän väliin löpinät siitä miten minulle ei ole maksettu mainostamisesta heh) jossa on kaikenlaista Kiina-tyylistä tavaraa ja mie ostin sieltä vitosella tuommoisen kissakännykorun. Se on niin sulonen! Paljon muutakin siellä oli niinkun taskupeilejä, laukkuja, kissapehmoja, pöytäliinoja, tyynyliinoja ja viuhkoja ja mitähän vielä :) suosittelen käymään jos kiinnostaa ja jos Lappeenrannan suunnalle eksyy.

Eipä siinä sitten muuta kuin hyvää juhannusta kaikille!

Nothing is so strong as gentleness, and nothing is so gentle as real strenght

Otsikon on siteeraus Ralph W. Sockmanilta ja on ehdoton lempparini Criminal Mindsin siteerauksista. 

Nyt tulee vähän jälkikäteen mutta viime viikolla oli jännät paikat kun olin ekaa kertaa ihan oikeana hoitajana töissä! No siis lähihoitajana kun ei op.pisteet vielä riitä sijaistamaan sairaanhoitajaa mutta hoitsu mikä hoitsu heheh. Varasin ensin yhden iltavuoron Ortamonpuiston kakkososastolta ja kun pääsin paikalle oli ykkösosaston os.hoitaja miuta vastassa ja kysäisi voinko saman tien tehdä seuraavana päivänä aamuvuoron ykkösellä jei! 

Tällä viikolla ei sitten keikkoja ole ollut joten päivät on menneet omalla painollaan. Alkuviikosta oli tosin kivaa kun käväisin ensin tiistaina luokkakaverin luona parantamassa maailmaa ja sitten keskiviikkona kävimme katsomassa Lumikki ja Metsästäjä-leffan samaisen kaverin kanssa. Leffa oli mukava yllätys, parempi kuin odotin. Tosin loppu jäi kaihertamaan ja kunnolla grauh! Muuten päivät on kuluneet aika paljolti sohvan pohjalla siirtäen erästä tiettyä sarjaa telkusta verkkokalvoille.

Että voikin johonkin sarjaan olla niin koukussa! Lisäksi olen varmaan itkenyt viimeisen viikon aikana enemmän kuin parissa viime kuukaudessa! Muutamat jaksot on vaan päässy niin hyvin ihon alle ettei voinu mitään, esimerkkinä esim kun The Reaper ampuu Hotchin vaimon vitoskaudella, vaikka sarjaa telkusta seuranneena tiesin että näin tulee tapahtumaan, silti se iski. Toinen oli kuutoskauden jakso jossa Emily "kuolee". Tätäkin osasin odottaa ja vaikka tiesin että se selviää ja peräti vielä palaa BAU:un riveihin seiskakaudella niin silti tuli tirautettua pisara jos toinenkin nyyh! Onneksi on niitä hauskojakin hetkiä, kuten Morganin ja Garcian sanailut ja Reidin suloisen vaivaantunut kanssakäyminen lähes kenen kanssa tahansa.

Evääthän on tärkeä osa elämää, ainoa B&J jäätelö josta tykkään ja jota ostan n. kerran kuukaudessa lähinnä kun se on niin hiivatin kallista! Lisäksi Lappeenrannassa on tällä hetkellä tuo Baked Alaska ihan kiven alla, en tajua mihin se on hävinny kauppojen hyllyiltä! Tällä hetkellä luottopaikkani on keskustan Makuuni.

CM: n lisäksi olen viettänyt aikaa Nintendo DS juurtuneena käteen Sumasta löytyneen Witches and Vampires - Secrets of Ashburry pelin kanssa. Vaikka pelin grafiikka ei silmiä hivele kuten esim. Layton-peleissä on peli silti niin koukuttava että olen viimeisen viikon aikana joutunut lataamaan deeässänäni varmaan kahteen otteeseen...! Normaalisti siis pärjään yhden latauksen jälkeen melkein parikin viikkoa ups... Peli kertoo tosiaan kolmesta sisaruksesta, Aluna, Darien ja Ruby jotka huomaavat joutuneensa keskelle sotaa pahan voimia vastaan. Tiedän, juoni on korni kuin mikä mutta juuri siksi niin hauska! Aluna on noita, Darien on valkoinen vampyyri (eli ei juo ihmisen verta) ja Ruby on ilmeisesti molempia. 

Muutama juttu tosin hieman häiritsee, ensinnäkin en tajua mistä kannen suomenkieliseen kuvaukseen on repäisty että kaksi hahmoista on Daniel ja Samantha?! Toinen on se että aina kun joku pimeyden örkki katoaa/kuolee/häviää ottelussa, lähes poikkeuksetta ne hihkaisevat että Yeah! Kuka hihkaisee Yeah hävitessään?! :D

 Pelikuvat Googlesta

Nyt taidan suorittaa siirtymisen lähemmäs kahvinkeitintä ja aamupalaa. (ei, en ole herännyt kymmentä minuuttia sitten, heräsin jo yhdeksän maissa en vain ole jaksanut vielä väkertää aamupalaa ja sen huomaa...) Tsau!

Oppia ikä kaikki

Joo, tiedetään, hiljaista on ollu, pahoittelut siitä ja etiäpäin :D

Mie oon tässä eilisen ja tämän päivän aikana oppinut muutaman asian, aloitetaan vaikkas eilisestä. Johdannoksi voisin tähän kertoa että oon ollu pikkasen ylpeä siitä ettei miun kohdalle ole vielä kertaakaan tullu minkäänlaista hiuskatastrofia (paitsi se kun äiti leikkasi hiukseni vähän turhan lyhyeksi kutosen ja seiskan välillä, mutta ei sekään nyt niin kamala ollu, kyllä siihen tottu ja kasvaahan tuo). Lähinnä tämä johtuu luultavasti siitä että olen aina tiennyt minkälaista väriä ja mallia haluan ja millaista en halua ja olen myös kuunnellut kampaajien mielipiteitä esimerkiksi siitä miten punaiseksi hiukseni lopulta on mahdollista saada. No, nyt sattui minunkin kohdalleni...

Oon jo pidemmän aikaa tuumannu että pitää taas värjätä vähän tätä lettiä punaisemmaksi ja huomasin kaupanhyllyssä uuden Lorealin Casting-sävyn Punamusta tai kielillä Black Currant (eli siis mustaherukka). Tähän väliin voisin todeta että kyseinen merkki on ainoa mitä voin käyttää kaupanhyllystä, kaikissa muissa kun on ammoniakkia ja se tekee aika mielenkiintoiset temput astmaatikon keuhkoille, kokeiltu on eikä toiste tartte kokeilla... No, enivei. Paketin kyljessä taas oli kuva tyttösestä jolla on semmonen ihanan tummanpunainen tukka, joten tuumasin että eikun kokeiluun vaan. Kotona läträsin tavaran päähäni ja eikun odottelemaan. Nyt voin jo myöntää itsellenikin että alkoi jo siinä ensimmäisten 10 min jälkeen vähän jännittää että hiivatti, mitenhän tummaksi tämä menee...? No, sehän ei tahtia haitannut vaan odotin kiltisti sen 20 min ja sitten huuhtelin värin pois. Istuin vähän aikaa pyyhe päässä, kuivasin tukan ja vilkaisin peiliin. Herran jestas, eipä taas oo pitkään aikaan ollu sydänkohtaus näin lähellä...! Peilistä katsoi nimittäin melkein mustatukkainen tyttö.

Minne se punainen jäi!? Okei, okei, nimi oli mustaherukka/punamusta mutta minun tukasta tuli kyllä paljon tummempi kuin mitä pakkauksen kyljessä oli!! No ei siinä mitään, tummaan tukkan kyllä voisin ihan tykästyä mutta kun siinä ei ollut sitä punaista juuri nimeksikään, sehän tässä eniten ärsyttää! Varmaan tunnin istuttuani ja tuhistuani sohvalla painelin takaisin suihkuun, jynssäsin pariin kertaan tukan shamppoolla (tulipahan kunnolla letti pestyksi heheh) ja iskin puoleksi tunniksi KC:een Pepper-sävytteen päähän. Kun seuraavan kerran vilkaisin peiliin, oli kuvajainen huomattavasti siedettävämpi. Tummahan tämä on edelleeen kuin mikä mutta nyt on sitä punaistakin joten elämä jatkuu ja tänä aamuna suihkun jälkeen jo totesin että tämä on loppujen lopuksi aika kiva, mutta ei kyllä jää vakkariksi. Kunhan väri tästä haalenee, vaihdan sujuvasti (läksyn opittuani) takaisin siihen tummaan kirsikkaan millä on tähänkin asti pelattu.

Tämän päivän oppi tuli puolestaan kaupungilla. Olin käymässä Myllymäellä ja hetken mielijohteesta päätin poiketa Friittalan Outlet-kauppaan. Voi mooses, olisin yhtä hyvin voinut kävellä karkkikauppaan, voi niitä korkoja ja laukkuja iik! Näytin varmaan tosi fiksulta kulkiessani siellä rekkien ja hyllyjen keskellä ihaillen ja vinkuen innosta (no en nyt sentään vinkunu, ainakaan ääneen... toivottavasti...) mutta mitään ei lopulta lähtenyt mukaan. (kukkaro kiittää) Mutta opin ainakin kerrasta että enpä tuohon kojuun enää astu ellen oikeasti ole uusien juhlakenkien tarpeessa ja ellei oikeasti ole muutama sata ylimääräistä rahaa. Ehkä tämäkin tilanne tulee joskus eteen, kun valmistuu ja saa töitä. Sitä odotellessa.

Eipä muuta tällä kertaa, tsau!

Matkamuistoja

Ja  kotona taas. Eilinen meni suurimmaksi osaksi lepäilyyn ja siihen että yritti hahmottaa mitä Suomessa oli tapahtunut viimeisen neljän päivän aikana. Että sitä onkin heti uutispimennossa kun matkaa lätäkön toiselle puolelle...! Mutta voisin vähän esitellä Viron ostoksia, tai no okei, Tallinnan ostoksia, Rakveressa kun ei oikein kerinnyt shoppailemaan. Mutta koinpa pieniä jännityksen hetkiä, kävin Rakveressa ostamassa postikortin kotiinlähetettäväksi ja sitten lähdimme ystäväni ja hotellikämppikseni kanssa tyytyväisinä etiäpäin. Puolisen tuntia myöhemmin huomasin että voi pyhä lehmä, miun kukkaro puuttuu...! Ei muuta kun äkkiä hippulat ympäri ja pikakävelyä takaisin postiin. Siellä ihana henkilökunta oli onneksi huomannut heti unohdukseni ja noukkinut kukkaron talteen. Kirjaimellisesti pääsin juuri ja juuri ovesta sisään kun virkailija jo tunnisti minut ja kiikutti kukkaron minulle. Jotta loppu hyvin kaikki hyvin, mutta voi pojat että pelästytti!

 

Niin niitä ostoksia... Tarkoituksena oli metsätää Virosta kesämekkoja mutta kun niitä ei sitten löytynytkään, käänsin huomioni muihin asioihin, kuten koruihin ja laukkuihin. Kenkiäkin kattelin mutta yhtään en ostanut, hyvä minä! Nuo maatuskat oli 3 e ja ne tarttui mukaan Tallinnan satamakojuista. Helmet puolestaan ostin menomatkalla Tallinnasta Rakvereen kun pysähdyttiin muistaakseni Vitnassa, en mene vannomaan mutta tämä muistikuva minulla on. Ne oli 6 e ja heti kun pääsi kotiin niin piti pientä tuunausta tehdä, nimittäin vaihtaa korviskoukut... Mie en osaa käyttää tuommosia missä tuo koukku taitetaan "lukkoon", vietin valehtelematta perjantai-iltana varmaan kymmenen minuuttia yrittäen väkertää toista korvista pois korvastani...

Ja laukkuja heh! Tallinnan satamasta 15 e oli tuo kultamussu! Täydellinen kouluun tai pienelle matkalle. Näiden lisäksi Talinnasta tarttui mukaan vielä yksi ihana juttu, mistä nyt valitettavasti ei ole kunnolista kuvaa, yrittäessäni käsivaralla kuvata sitä onnistuin nim. aina zoomaamaan lähinnä olkapäähäni, alaselkääni tai päälakeeni... Nimittäin hiuslisäke, semmonen hainleualla kiinnitettävä kiharaputous. Ja voi että onnistuin löytämään lähelle omaa väriäni, tai no, värjättyä omaa väriäni mutta mitäs pienistä. Kun piruuttani laitoin sen kotimatkalle päähän niin kuorolaisten reaktiot oli välillä ihan korvaamattomia! Muutama totesi ihastuksissaan että oletpas sinä löytänyt komeat hiukset mutta muutama jäi oikeasti suu auki ihmettelemään että hetkinen, oliko siun hiukset aina noin pitkät...? : D Se on ihana, ja 25 e verotti se kulta kukkaroani, eli reippaasti puolet vähemmän mitä Suomesta ostettu maksaisi... 

Siinäpä sitä, tänään uudet suunnitelmat. Illalla olen menossa ikkunanpesu-apuun sukulaiselle, tosin harkitsen vakavasti lähteväni kaupunkiin pyörimään jo näillä hetkillä, olen nimittäin aamuyhdeksästä asti kuunnellut haukuntaa kun naapurin koira näkee jotain mörköjä... -,-" ei ne yleensä onneks hauku, tää on vuoden sisällä vasta toinen kerta mutta... huoh. Kerrostaloasumisen onnea... Yleensä on kivaa mutta ei oikein tänään...

Yo-ho, yo-ho, a pirates life for me

Huu, täällä alkaa pakkaaminen olla vauhdikkaimmillaan! Tavallisesti olen hurja nysvääjä mitä tuohon pakkaamiseen tulee mutta nyt näköjään jännittää huominen sen verran että olen aika täpinöissäni! Olen tosiaan lähdössä kuoron mukana Viron-maalle viikonlopuksi, huomenna lähtee laiva Helsingistä klo 11:30 ja takaisin Suomen maalla pitäisi jalkojen olla seuraavan kerran sunnuntai-iltana klo 19 jälkeen. Voi että jänskättää! Ihan kahdesta syystä, ensinnäkin tämä on toinen reissuni laivalla ja kolmas kertani ulkomailla jee! Muistan edelleen sen edellisen kerran (joka oli tosiaan kymmenen vuotta sitten...) laivalla miten ihana tunne se oli kun ei enää näkyny Suomen rannikkoa vaan joka puolella oli pelkkää sinistä merta! Whii! Sitä odotellessa. Ja ehkä Tallinnakin olisi tällä kertaa vähän mukavampi paikka, viime kerrasta jäi vähän hampaankoloon kun vedin komeat rönät vanhan kaupungin puolella ja vietin sitten hetken bussissa paikattavana... Ja myönnetään, ei olisi pitänyt hyppiä niillä katukorokkeilla mutta minkä lapsi itselleen voi!?

 

Kuva Googlesta

Jännittää jännittää... : D nyt en taida jännitykseltäni ja pakkaamiseltani (vielä pitäis tiskatakin ettei jää haisemaanviikonlopuksi...!) saada enempää järkevää tekstiä (järkevää? ei kuulu sanavarastooni... xD) joten ei muuta kun tsau!

The light escapes her room tonight, every little moment tells her, now it's time

Siinä 31 päivää haasteessa oli Minun päiväni -postaus ja sen kuvaaminen oli niin kivaa että päätin tehdä uuden samanlaisen : ) Kuvauksen uhriksi joutui keskiviikko ja syy siihen ettei postaus tullut jo eilen on se että eilen oli niin kamala menkkapäivä etten koulun jälkeen pystynyt muuhun kuin kirjaimellisesti kyyhöttämään surkeana sohvalla ja hörppimään kaakaota samalla kun joku pisteli masua veitsellä... Menkkakivuissa ja päänsäryissä on se ärsyttävä puoli että mie en niitä usein saa mutta kun ne iskee, ne iskee kovaa... No ei siitä sen enempää, eli meikäläisen keskiviikko olkaatten hyvä!

Pieni menninkäinen availi silmiään siinä kymmentä yli kahdeksan, tosin sängystä suihkuun suoriutuminen tapahtui vasta melkein tunti myöhemmin heheh... En nukkunu! Mie luin kirjaa! No kun koulu alko vasta puolilta päivin niin oli aikaa...

Miun korupuu-nainen sai pari päivää sitten pikkusiskon, alko tuo kaulakoru-populaatio olla niin iso että oli välillä vähän hankaluuksia saada yhtä irti muista ilman pahempaa väkivaltaa...

Tänään kaulaan pääsi perhonen, se on nätti! Korun alla sivuhuomautuksena on miun kynttilälaatikko (niinku näkyy) Olen talvisin ihan toivoton kynttilävalon ystävä!

Korviin puolestaan pääsi miun ykkössuosikit! Ne on niin ihanan isot! Pyöräillessä nuo on tosin pakko ottaa pois, ne kun pahoinpitelee korvia kun tuuli osuu hyvin heh. Noihin korvakoruihin liittyy vielä semmonen hauska tarina että aikoinani olin ihaillut niitä monia monia kertoja Seppälässä mutta kun hinta oli sen 8 euroa ja oon aika nirso laittamaan viittä euroa enempää koruihin, etenkään Seppälän koruihin, niin hyllyyn jäivät kerta toisensa jälkeen. Sitten eräänä päivänä astelin ihan muina naisina kauppaan ja huomasin "alkaen 1 e" lätkän yhden hyllyn päällä ja päätin vilkaista että mitäs sieltä löytyy. Voi jösses kun päässä pimahti kun noita korviksia oli siellä tasan yksi pari jäljellä ja hinta oli  sen euron verran... Painelin saman tien kassalle ja onnesta tuhisten ulos kaupasta. Vasta kadulla tuli mieleen että niin, oiskohan siellä hyllyssä ollu jotain muuta kivaa...? Voi että ihmiselle voikin tulla putkinäkö xD

 Päivämeikki onnistuu näillä kavereilla, Lumenen puuteri, valokynä ja peitevoide, BodyShopin meikkivoide (tuhottoman kallista mutta kestää kauan) Viva La Divan luomiväri (olen viime aikoina oppinut käyttämään luomivärejä ja lempprit on tuo VLD: en Chocolate Brown ja Love 'n' Desire (semmonen purppura) ja sitten Make Up Storen Backstage (samoin purppura)) ja valkonen kajal-kynä, joku seppälän kulmaväri, Iconin poskipuna ja sitten vielä Goshin eyelinet ja ripsari, molemmat vedenkestäviä.

Eipä tartte koulupäivän jälkeen paljoa muualle lähteä, mittariin tulee melkein 25 km kun pyöräilen kotonta kouluun ja takasin huh! Mutta että onkin voittaja-fiilis kun pääsee perille!

Postia! Ja tärkein on tuo FantasiaPelit-paketin saapumisesta ilmoittava lappunen päällä!

Ja paketistahan löytyi nämä kullanmurut. Arisa ja Black Butler on ne kaksi ainoaa sarjaa joita juuri nyt kerään aktiivisesti. Ja voi että tuo BB onnistuikin taas jäämään Clif Hangeriin! Ärsyttää! Ja seuraava osa tulee ties millon...

Yöunille kymmentä vaille yhdentoista, no kun huomennakin on kahdentoista päivä niin ei tartte herätä aikasin...! Öitä!

Apua... mitä... hei... äääh!

Reaktioni oli oikeasti otsikon kaltainen kun tuossa viisi minuuttia sitten kirjauduin bloggeriin... Mie en osaa käyttää tätä...! No okei, osaan, mutta veti aika hiljaseks tämä uusi ulkoasu, melkein yhtä hiljaiseksi kuin blogi viime aikoina heh... No, sen selittää helposti taas kerran koulu. Lisäksi viime viikonloppu meni ensin kaverin kanssa yökyläillessä (siis minun luona) ja sitten alkuviikko taas meni kotona kun tuli maanantaille yllätysvapaa. Päätin siis karata kotiin muutamaksi yöksi sunnuntaina ja takaisin tulin keskiviikkona...

Jos olisin kissa, olin viimeiset pari päivää ollut tämän näköinen...

Huomiseksi pitäisi taas väsätä yksi etäopiskelu-kurssin tehtävä ääh...! Olen huono opiskelija, motivaatio nollassa ei jaksa...! Onneksi tänään on pieni ilonpilkahdus, loppuillaksi nimittäin suunnitelmissa pizzaa ja Criminal Minds- season 4 maratooni! Voi että voikin olla johonkin sarjaan niin koukussa...! Ärsyttää vaan kun Anttilasta ei löydy kun toka ja neljäs tuokkari, saa sitten kissojen ja koirien kanssa lähteä etsimään niitä muita... mur. Ja ennen kuin kukaan kysyy, lempparini ovat Reid, Morgan ja Garcia! Etenkin Garcia hehee! Sen jutuille tulee aina naureskeltua.

May the odds be ever in your favour

Aijaijai, nyt äkkiä niskasta kiinni, alkaa muuten lipsua taas pahaksi laiskuudeksi päivitysten puolella! No toisaalta siihen on ihan hyvä syy, karkasin keskiviikkona kaupungin toiselle laidalle serkkuni luo kyläilemään ja juoksemaan perheen kahden pienimmän perässä (kuusi ja kolme puoli vuotiaat naperot) pariksi yöksi ja perjantai-ilta ja eilinen meni kuorossa. Tämä päivä taas on mennyt kouluhommia uurastaessa, huh että olikin yhden tekstin ulospuskemisessa iso työ! 700 sanaa on yllättävän pitkä vaikka mielestäni valitsin vielä aiheen mistä oli paljon sanottavaa...! No mut nyt on tehtävä palautettu ja uusi häämöttää jo kulman takana apua...

Eilen kävin taas pitkästä aikaa elokuvissa! Kävin katsomassa Nälkäpeli-leffan ja ihastuin. Kirjakin oli pakko avata heti kun pääsi illan kuoroharkoista kotiin. Nyt leffan jälkeen vaan ärsyttää ettei ole edes 10 cm pitemmät hiukset, Katnissin lettikampauksia ois tosi ihana kokeilla mut oman letin pituus ei taida ihan riittää yhtä näyttäviin. Ihastuin esim. siihen lettisykeröön mikä tytöllä oli kun tribuutti-kulkue tuli ensi kertaa näytille. Ah!

Ja sen perusteella mitä tähän asti olen kirjaa lukenut (pääsi eilinen humpsahtamaan vähän myöhäiseksi kun innostuin lukemaan hups!) niin on kyllä elokuvan tekijät seuranneet todella uskollisesti kirjan tapahtumia, siitä pojot heti! Vaikka arvostankin taiteilijan vapautta ja ymmärrän ettei kirjaa pysty kääntämään sanasta sanaan elokuvaksi ja noin, ärsyttää silti jos ohjaaja ja tuottajat ottavat liikaa omia vapauksia! Pahimmat elokuva-sovitukset jotka olen tähän asti nähny olivat Eragon ja Twilight-Houkutus. Ja pakko myöntää että Taru Sormusten Herrasta-trilogian ja Pottereidenkin kohdalla on useampi kuin yksi kohta joka ärsyttää mutta pahin on ylivoimaisesti ollut Eragon. Se kun pyöri elokuvissa joskus vuosia sitten ja kävimme ystäväni kanssa sen katsomassa (molemmat kirjan lukeneina) vietimme valehtelematta koko kotimatkan kritisoimalla elokuvan maanrakoon... Taiteilijoilla on oltava tilaa olla luovia, mutta liika on liikaa!

Huu, huomenna koelaulu, jännittää! Pitäkää peukkuja!

I am the Black Raven... Welcome to my market...

Flunssa 90-prosenttisesti nujerrettu, vihdoin ja viimein...! Vielä kun tän ärsyttävän köhinän sais irtoamaan niin olisi tosi kiva. Etenkin kun puolentoista viikon päästä on edessä laulukoe Lappeenrannan musiikkiopistoon. Koulukin alko tiistaina ja huh että olikin motivaatio hukassa pari ekaa päivää, tais mennä yks tenttikin aika pahasti puihin, siihen tosin oli isona syynä se viime viikon nuha joka sekotti miun elämän, ei pää tukossa vaan pysty lukemaan...! Se nuha muuten katkaisi myös hyvin alkaneen urheilu-uran kele...! Parin viikon päästä ei muuta kun paluu lähtöruutuun... mur...

Onneksi laukut piristää, miun ja O:n kaverilaukut nimittäin! Miun on tuo vihreä ja O:n laukku on sininen. Hauskinta tässä on se että malli on tosiaan tasan sama Aleksi13 o.i.s ja pienen keskustelun jälkeen tajusimme että ostimme laukut vielä tasan samana päivänä...! Heh, great minds think alike...? Tänään tosin koulussa oli aamulla todella perinteinen perjantai 13... Menin ennen tenttiä (tentti sentään meni hyvin) hakemaan kupin teetä josko se vähän helpottaisi röhääni mutta se automaatinkuvatus ei ollut vielä valmis. No, minähän odottelen ja porukka lappaa ohi ja minä odottelen edelleen, kaikkiaan 10 min jolloin se pahuksen rakkine saa erikoiskahvit valmiiksi ja lämmitettyä. SITTEN se rupeaa vasta lämmittämään teevettä, kaikkiaan odotin varmaan 15 min ja vähältä piti etten myöhästynyt tentistä grauh! Hieno tekniikka on helvetistä...

Lappeenrannassa oli markkinat ja tietty siellä piti käväistä. Mites ois taas vähän kaulakoruja...? Kele, pakko alkaa vähän rajotella... Risti ja avain taas Askaretta kaupasta ja nuo camé-neitokaiset oli viiden euron yhteishinnalla markkinakojusta.

Kaulakorujen vastapainoksi väkersin myös korviksia. Ai miten niin tykkään risteistä...?

Loppuun vielä pakko jakaa kun olin Englannin kojulla ostamassa vähän karkkia (oi että se butter cream toffee...!) ja kun menin punnitsemaan ja maksamaan ostokseni niin nuori myyjä-herra äkkiä tokaisi että "cool gloves! I buy them, how much?" hymyllä varustettuna. Hui kun menin pähkinäksi, yritä siinä nyt selittää (ja minulla pitäisi olla aika hyvä englanti...!) että sori, ei myytävänä. Mutta tämmöset tekee ihan helposti, senkun ostaa hanskat ja leikkaa sormet pois! Miulla oli tosiaan semmoset mustat nahka-ajohanskat (jotka täälläkin välähti Käsilaukussani-päivän postauksessa) joista tuunasin kynsikkäät leikkaamalla sormista puolet pois. Ja uskalsin tehdä tämän tosiaan vain siksi että minulla on ne sisarkappaleet, ennen kun joku kauhistelee... No mies tietysti halusi tietää mistä semmoisia hanskoja saa (Lappeenrannan Nahkatavaraliike, 19,90 e) ja yritin sitten epätoivoisesti muistella miten sinne liikkeeseen mennään xD annoin itsestäni varmaan taas tosi fiksun kuva mutta ei haittaa, kehu paransi muuten ei niin hyvää päivääni ja olin naama hymyssä koko loppu markkinareissun ajan :)

No healing hand for your disease, drinking scorne like water, cascading with my tears

Kipeenä olon kurjuuden muistaa aina vasta silloin kun on oikeesti kipee... Päätä särkee ja nokka on tukossa ja sitten tämä minulle ominainen oire eli hakkaava kuiva yskä jolla saan aina kurkun sen oloseksi että tekis mieli työntää pulloharja röörejä putsaamaan...

Ylläolevan kattauksen kanssa olen viettänyt pari viimeistä päivää. Sinäänsä vähän hassua että vaikka meistä sairaanhoitajia koulutetaankin, meille on silti kerrottu aika hauskoja juttuja yskänlääkkeisä, mm. se että ei ne oikeesti mitään auta vaan saattaa siitä huolimatta jopa pahentaa oloa. No joo, kyllä mie silti Bisolvon-tabletteja mutta paras yskänlääke minulle on kuuma tee.

Jee, uusin MTV! En tiedä onko tarkoituksenmukaista mutta miusta on aika hauskaa että kirjan nimi on Koston Rakastaja ja kirjan päänhenkilö on nimeltään Rehvenge eli, lausutaan kuten revenge eli suomeksi "kosto" :P menipäs taas monimutkaiseksi...

Lapsuuteni lemppari, Phileas Fogg ja matka maailman ympäri 80 päivässä! Vielä kun löytäisi jostain sen Matka maan keskipisteeseen sarjan niin olisin hyvin iloinen! Olen muuten lukenut myös tuon kirjan, sekä suomeksi että englanniksi ja kyllä oli iso järkytys kun selvisi ettei Tico ole ollenkaan kirja-hahmo vaan se on luultavasti keksitty vain tuohon piirrettyyn...! Tico on miun ehdoton lemppari, kaikkine hullutuksineen :D ja prinsessa oli lapsena miun idoli!

Köh köh... Mitäs tässä muuta, taidan napata kupillisen uunipuuroa (äidille kiitos ohjeista, hyvää tuli!) ja siirtyä sohvan puolelle ihmettelemään mikäs elokuva sitä seuraavaksi löytäisi tiensä verkkokalvolleni. Ai niin, ja hyvää pääsiäistä kaikille!

Niisk

Hyvää päivää, neiti nuhanenä täällä hei.

Tänään oli suunnitelmissa käydä aamulla ensin koululla tulostamassa materiaalia ensi viikon tenttiä varten, palata keskustaan ja hillua siellä hetken aikaa ja sitten puolilta päivin mennä verenluovutukseen. Mutta suunnitelmiin tuli pieni muutos kun koko aamun jäytänyt pieni päänsärky nousi ihan uusiin mittoihin ja pamautti koko pään tukkoon. Päätin ettei olisi mitään ideaa mennä verenluovutukseen kun olin jo muutenkin aika huonossa hapessa ja hipsin hiljaa kotiinpäin. Kotona tyrkkäsin mittarin kainaloon ja joo, semmonen pieni kuumehan se pääsi näköjään kulman takaa yllättämään...

Siitä onkin semmonen puolitoista vuotta kun viimeksi olin kipeä mutta olin ihan unohtunut miten järkyttävän huonon olon se pieni kuume voikin saada aikaan...! Päätä särkee ja koko pää tuntuu olevan tukossa niisk! Tämä tyttö kyllä tietää missä pääsiäisensä viettää, kotona sohvan pohjalla piirrettyjä katsellen... Ja teetä ja kaakaota juoden. Toivottavasti menee ohi ennen tiistaita, silloin pitisi nimittäin kyetä taas kouluun...

There's no hurry anymore, when all is said and done

Viimeinen päivä, Päivä 31: Viimeinen hetki. Mutta ennen sitä hieman pientä purnausta... Olen tässä viimepäivien aikana jälleen muistanut miten ihanaa ja ärsyttävää pyöräily on. Ihanaa siksi että pääsee nopeasti paikasta toiseen ja koska pyöräily nyt vaan on niin kivaa. Ärsyttävää se taas on kanssaihmisten ansiosta... Jalankulkijat rakkaat, ne keskustan kadut on jo muutenkin aikas kapeita niin onko niitä samperi soikoon pakko kaventaa vielä entisestään?! Ei oo mikään maailman helpoin temppu osua siihen 30 cm rakoon jonka te meille pyöräilijöille jätätte...

Ja toinen pieni muistutus autoilijoille. Kyllä, Valtakatu on yksisuuntainen joten sieltä vesitornilta päin ei autoja tule, mutta voi sinnepäin silti hieman vilkaista, sieltä saattaa nimittäin tulla pieni huomaamaton pyöräilijä! Tässä muutaman päivän aikana olen meinannut kahdesti päätyä kolhuksi auton konepeltiin ellen olisi itse ollut hereillä ja käsi jarrulla. Mutta siinä kahden sentin sepelikasassa on muuten yllättävän hankala pysähtyä, vaikka käyttäisi molempia jarruja! Että vilkaisu molempiin suuntiin kiitos! Eikä sieltä pihatieltäkään ole hyvä lähteä kuin mikäkin Naton ohjus, siinä ennen ajotietä on vielä pyörätie, enkä minä ainakaan ole vielä tavannut ketään jolla on röntgenkatse ja näkee aidan lävitse että oho, sieltä tuleekin auto! Kiitos.

No niin, sitten päivän aiheeseen. Meillä on tänään kuoron pääsiäiskonsertti joten ajattelin koordinoida aiheen vähän siihen sopivaksi. Nimittäin se viimeinen hetki ennen kuin nousee lavalle (tai yleensä menee sinne yleisön eteen, eihän siellä aina lavaa ole). Ihmettelen aina mikä siinä on että en vaan osaa jännittää esiintymisiä, siis mitään esiintymisiä, montaa päivää ennen. Minulle se jännitys tulee juuri siinä viisi minuuttia ennen esityksen alkua. Toisaalta se voi olla ihan hyväkin, eipähän mene muu elämä sekaisin hirveän jännitksen takia ja se pieni adrenaliini-piikki juuri ennen esitystä on vain hyväksi. Minulle on monta kertaa pianon- /laulunopettaja sanonut (ja olen itsekin huomannut) että minusta saa sen parhaan suorituksen vasta siinä vaiheessa kun on tosi kyseessä ja olen oikeasti siellä monenkymmenen ihmisen edessä seisomassa. Mieluummin niin päin :)

Ja haaste officially over! Heh, reilu kolme kuukautta hups... Noo, olis voinut mennä pahemminkin, ois voinu mennä se vuosi niinku etukäteen ennustin :) uusi haaste on jo mietintämyssyn alla, paljastan sen verran että senkin luultavasti nyysin jostain toisesta blogista :)

Thank you for the music, the songs I'm singing. Thanks for all the joy they're bringing.

Päivä on toisiksi viimeinen, eli siis Päivä 30. Soittolistallani. Tässä nyt yksi soittolista joka on ahkerasti soinut kun lopulta onnistuin yrityksen ja erehdyksen kautta käyttämään mp3-soittimeni soittolistatoimintoa :)

1. End of Me (Apocalyptica)
2. Not Strong Enough (Apocalyptica)
3. Broken Pieces (Apocalyptica)
4. It's You (Super Junior)
5. Mr. Simple (Super Junior)
6. Superman (Super Junior)
7. A Thousand Years (Christina Perri)
8. WARRIOR (B.A.P)
9. Sixth Sense (Brown Eyed Girls)
10. Twinkle Twinkle (Girl's Day)
11. Reason to Become a Witch (NS-Yoon-G)
12. I'm Your Man (SS501)
13. Love Ya (SS501)
14. Supa Luv (Teen Top)
15. Neverland (U-kiss)
16. Tick Tack (U-kiss)
17. Good Day (IU)
18. Marshmallow (IU)
19.Mia (IU)
20. Rondo (ON/OFF)
21. Honey Vanity (Közi)
22. Kagayaku Sora no Shijima ni wa (Kalafina)
23. YOU&I (IU)
24. digital bounce (Se7en feat T.O.P)
25. I am the Best (Big Bang)
26. Tell Me Goodbye (Big Bang)
27. HIGH HIGH /GD&TOP)
28. Baby Don't Cry (DaeSung)
29. Try Smiling /DaeSung)
30. Hello (SHInee)
31. Lucifer (SHInee)
32. Ring Ding Dong (SHInee)
33. Perfection (Super Junior M)
34. Man Man Ha Ni (U-kiss)

Niinku näkyy, aasialainen musa on miulla kova sana, etenkin K-pop :D