My Kinda Day!

Onko ketään muuta opetettu siihen että kuumeessa ei lähdetä ulos hyppimään? Jos on niin muistatteko sen ihanan tunteen kun äiti lopulta muutaman "kuumevapaan" päivän jälkeen antoi luvan mennä ulos? Mie koin sen tunteen tänään. Ensimmäistä kertaa viikkoon uskaltauduinmuualle kuin nopealle (ja välttämättömälle) reissulle kauppaan tai apteekkiin sadan metrin päähän. Tarkoitushan oli siis käydä vain maksamassa vuokra ja hakemassa tilaus Levymusiikista (oih!). No tietenkin eksyin sitten vähän muuallekin hih!

Kiltisti kävin ensin pankissa jonka jälkeen suunnistin kohti Levymusiikkia. No tietenkin siihen matkan varrelle osui Andiamo. No kun miuta on jo viime talvesta asti poltellut kunnon talvisaappaat, niin päätin käydä vähän kattelemassa minkälaista valikoimaa ois ja kauhistelemassa hintoja etukäteen. Tarkoitus ei siis ollut ostaa mitään... jeah right...

Uu beibi! Nuo iskivät silmään Andiamon hyllystä ja kun zuumasin siihen pieneen punaiseen läpykkään missä luki 29.90e, ei ollut enää paluuta. Ei muuta kuin jalkaan ja pieni kävelykokeilu. Talvisaappailtani etsin kolmea seikkaa:

1. Ne ovat lämpimät.

2. Niissä saa olla pieni korko

3. Niillä on hyvä kävellä.

Ykkönen ja kakkonen meni että hujauksella. Kuten kuvasta näkyy, pieni korko löytyy. Ja ovat muuten pienen teddyvuoren ansiosta todella lämpimät. Mitä taas tulee kohtaan kolme... Kun kävelin noilla pienen matkan, ensimmäinen reaktio oli valehtelematta seuraava: Hetkinen. Näissähän oli korko. Mihin se korko hävis?! Kävellessä tuota korkoa ei oikeasti edes tiedosta! Tuntuvat ihan tasapohjaisilta!

Löydöstäni iloisena tallasin sitten Levymusiikkiin missä minua odotti Ensiferumin From Afar levy. Oi että sitä oli odotettu! Ja hintakin vain kympin kun ei ole enää niin "uusi" vaan on peräti viime vuonna julkaistu :D. Kukaan ei varmaan arvaa mikä pyörii soittimessa. Ensiferum on siitä veikeä tapaus musiikkihyllyssäni että koko yläaste ja lukio ajan kestäneestä käännytyksestä huolimatta en innostunut "ärjyntämusiikista". No, puoli vuotta sitten sain ihanalta ystävältäni The GazettEn kolme levyä syntymäpäivälahjaksi ja siellä on muutamia ärjyntäkappaleita. Uskon että kääntyminen alkoi siitä... Ja sitten näin Ensiferumin From Afar-biisin videon Voicella joskus kuukausi sitten ja se oli menoa... Ja mitäs sitten tarttui mukaan Kirjakaupasta?

Prinsessa Mononoke. AAAAAAAAAAAHHHH!!!! Oikeasti siis tosiaan etsin kirjakaupasta sellaista USB-liitintä mistä yksi pää laitetaan koneeseen ja sitten siitä lähtee kolme-neljä haaraa kun miun kannettavassa ei ole kuin kaksi USB-liitosta. Sen löysin ja sitten löysin myös tuon Mononoken, kun kerran liittimestä sain neljän euron alennuksen ja dvd oli n. 10-15 e en muista tarkkaan niin mukaanhan se lähti. Ja tietenkin olen sitä kauan aikaa etsinyt muutenkin! seliseli...

Kotiin päästyäni mieli alkoi äkkiä tehdä vaniljakiisseliä, pienenä sen nimi oli "valkoinen hyvä" hehheh... No, ei muuta kuin resepti esiin ja kurkistus ruokakomeroon. Miulla ei oo perunajauhoja... Voi pottu... Noh, ei muuta kuin takki niskaan ja kengät (juuri ne uih!) jalkaan ja menoksi. Onneksi kauppa on sadan metrin päässä. Ja sitten ei muuta kuin aineet kattilaan ja lämmittämään.

Ohjeen "varo kiehumista" kohta oli vähän liikaa vaadittu... hehheh. No ei se pulpahtanu kun pari kertaa ja hyvää on! Samalla kun sörsseli jäähtyi, iski äkkiä into tehdä pieni inventaario laukkuosastooni. Vedin kaikki hyllyltä alas ja ihan ensin huvikseni laskin että montako laukkua minulla on joita tiedän käyttäväni edes joskus. Hehheh... luvuksi tuli 16... Äiti jos luet tätä niin älä pyörry.

Tässä on pitkäolkaimiset laukkuni. Harmaa ylhäällä vasemmalla on n. koululaukku ja tällä hetkellä myös työlaukku, kun sinne menee kaikki tarpeellinen mutta se ei kuitenkaan ole mikään jätti-iso. Tuo musta Marimekon laukku puolestaan on kauppalaukkuni. :D Punainen ja tuo... alaoikealla oleva puolestaan ovat vähän pienempiä eli niitä tulee käytettyä mielen mukaan esim kaunpungilla. Nuo raidat on tosiaan kirkkaanpinkit mutta olen mustalla tussilla värittänyt niitä ja nyt ne ovat ennemmin violetit. Pinkki ei kuulu värimaailmaani...

Sitten "puolipituushihnaiset" eli laukut mitkä menee niin etteivät ne ole ihan kainalossa. Tuo musta vakosamettilaukku on kirppislöytö johon olen kiinnittänyt kolme samettirusettia (näkyy jotenkuten) ja koska nahkahihnat olivat niin huonossa kunnossa, kipaisin rautakaupassa ja isoveljen avustuksella laitoin kaksi metalliketjun pätkää olkaimiksi. Tulipahan laukkuun vähän särmää ja kontrastia :D Tuo alhaalla oikealla puolestaan on farkkulaukku, vaikkei siltä näytäkään... Ja musta alhaalla vasemmalla on löydetty aitasta joskus pari vuotta sitten ja ihastuin siihen niin että halusin sen itselleni ehdottomasti omaksi.

Sitten nämä lyhytolkaimiset. Näkyy vähän huonosti mutta tuo musta missä on punaiset yksityiskohdat, on myös kirpparilta ehkä huimaan euron hintaan löydetty. Se on varsinainen tilaihme! Ei uskoisi että niin pieneen laukkuun menee niin paljon tavaraa... Ylhäällä tuo metallinhohtoinen laukku on juhlalaukku jonka löysin Tsekistä kun olimme siellä kuoron kanssa. Alhaalla vasemmalla oleva helmikirjailtu laukku on rippilahja kahdelta ihanalta ihmiseltä joista toinen valitettavasti nukkui pois viime kesänä. Tuo oikealla oleva beige kukerruslaukku puolestaan löytyi viime talvena kontista ja mietin siinä ostaessani seuraavaa: "Hmm. Tää näyttää kyllä aika häröltä mustien vaatteiden kanssa... What the hell, mä käytän kyllä kesällä vaaleaakin!" Ja se lähti mukaan.

Sitten kaksi mustaa pikku-juhla-laukkua. Nämä on sitten tosiaan kokoluokkaa mukana-on-vain-kännykkä-kukkaro-kampa-puuteri-ja-huuli-puna, eli noin kahden kämmenen kokoisia...

Sitten miun beibi! Tämä ansaitsi tulla kuvatuksi ihan yksin hih! Eräältä Helsingin-reissulta tänä syksynä löytyi tämmöinen Fashion Outlet myymälästä kympillä. Vetää ihan mielettömästi tavaraa ja on vakavasti otettava ehdokas uudeksi koululaukuksi.

Noiden laukkujen lisäksi minulla pitäisi olla myös semmoinen juuttikankaasta tehty punainen missä on norsunkuvia mutta en löytänyt sitä mistään! Argh, olenko onnistunut jättämään sen muutossa jälkeeni?! Se laukku oli oopperan aikaan kova sana. Sinne mahtui kaikki roolivaatteista eväisiin.

Nyt kuppi vaniljakiisseliä maustettuna hieman mansikka-vadelma hillolla ja Ensiferumin musiikkia. Mmmm!

Valitusta luvassa

Ärsyttäää!!! Oon kipeenä. Ollu jo useamman päivän. Ärsyttävää kun koko pää tukossa ja kuumetta just se vähän yli kolmenseittemän eli niin ettei se vielä sinänsä tunnu ihan hirveeltä mut silti ei viitti lähteä mihinkään. Eniten ärsyttää että miulta menee työpäiviä ja joudun sitte tekemään jotain korvaavia niiden takia!!! Viis työpäivää ainakin menee, ens torstai ja perjantai onneks vapaata ja sit ois taas lauantaina työpäivä... Paree ois olla sillon jo terve! Sanoinko jo että ärsyttää? %&/(¤(/&¤#¤%"(/%¤#/!!!!!!! Kun tiedän kokemuksesta että jos mie en anna kunnolla itteni olla kipeenä niin se vaan jatkuu seuraavat kaksi viikkoa semmosena ilkeenä nuhana ja pikkukuumeena. Tosin se on nytkin jo jatkunu melkein viikon että sillai... Ja sairaalaan ei oikein viitti mennä nuhassa töihin. Tai ehkä semmonen pieni allergianuha vielä menis, mutkun tää on just sitä kuume-syyslunssaa mitä on liikkeellä nii ei viitti mennä sinne tartuttamaan muita hoitajia tai mikä pahinta, potilaita... Kaiken kukkuraksi onnistuin eilen viiltämään sormestani palan pois juustohöylällä... ÄrrinmurrinMUR!!!

Ettei nyt ihan valitukseks menis, hehkutan muutamaa leffaa jotka olen löytänyt antikvariaatista muutama viikko sitten mutta vasta nyt olen ehtinyt (sattuneesta syystä) katsomaan; Hayao Miyazakin Laputa, Linna taivaalla ja The Mummy Returns. Aloitetaan japanilaisesta. Suurin osa Miyazakin leffoista on lemppari-leffa listallani. Tosin Totoro oli jostain syystä hienoinen pettymys, ehkä odotin siltä vähän liikoja kaiken kavereilta kuulemani ylistyksen takia. Mutta Henkien Kätkemä, Liikkuva Linna, Prinsessa Mononoke, Laputa... Ah! Ja pitää vielä mainita erikseen Kissojen Valtakunta ja Maameren Tarinat vaikka ne eivät Miyazakin olekaan, mut ne on silti hyviä!

Sitten tämä Mummy. Joskus useampi vuosi sitten näin kyseisen leffan puoliksi kun olin yötä serkullani ja jo silloin se oli aika mielen kiintoinen. Sitten tuli telkkarista ensimmäinen osa ja se oli sitä myöten selvä. Kun löysin toisen osan antikvariaatista, en voinut jättää sitä jälkeeni. Oded Fehr...! Oijoijoij! Se mies pistää kyllä sukat pyörimään erään tytön jalassa! Pitkä, tumma, komea... What more can girl ask for? Ja tykkään siitä että vaikka elokuva onkin ensivaikutelmaltaan melkein seikkailu-kauhua kaikkien muumioiden sun muiden takia, siinä on oikeasti myös paljon huumoria ja tilannekomiikkaa. :D me likes!