Ohi on

Nyt alkaa uusi elämä täällä Laprannassa. Eilen oli lopullinen muutto ja eilisilta ja tämä päivä onkin sitten kulunut aika pitkälti tavaroiden järjestelyssä. Olen tänään rampannut aika lahjakkaasti väliä asunto-roskakatos tai asunto-häkkivarasto ja nyt ei ole enää kuin yksi kangassäkki ja rullaluistimien laatikko vietävänä häkkivarastoon. Kyllä jännitti eilen illalla kun kävin nukkumaan mutta aamulla kun heräsin niin tajusin nukkuneeni ihan hyvin ja vielä yhtenäisesti... Hassua :)

Ja olen myös saanut todeta että muuttaminen on vaarallista puuhaa... Lauantaina kun pakkasimme tavaroita veljeni kanssa autoon, tipahti velipojan transportterista kaks-nelonen (paksu puulauta) suoraan varpailleni. Auts! Oli aika tuskaa se päivä ja ainoat kengät mitä pystyin pitämään olivat varvassandaalit. Onneksi ei sentään murtunut mitään mutta kipeä oli ja on vähän vieläkin! Ja aika mielenkiintoisen värinen... xD Nyt alkaa kuitenkin pikkuhiljaa tuntua paremmalta. Ehdin jo panikoida, kun tulevana sunnuntaina on oopperan lisäesitys ja miulla on tosiaan umpinaiset nilkkurit... Umpinaiset kengät tuottivat ihan mieletöntä tuskaa lauantaina... Mutta tänäänkin huitelin lenkkareissa eikä oikeastaan tuntunut melkein missään muuta kun välillä joten kyllä se tästä.

Kyllä muuten on vissi ero asvaltilla ja hiekkatiellä. Maalla ollessa olin melkein puolikuollut jo kolmen kilometrin pyöräreissusta. Tänään tosiaan pyöräilin keskustaan, pyöräilin keskustassa ja pyöräilin keskustasta kotiin eli matkaa tuli ainakin kymmenen kilometriä, ja alkoi tuntua vasta siinä vaiheessa kun tulin kotiinpäin (oli yks kiva ylämäki...) Hehee. En edes yritä huijata itseäni ja väittää että se johtuu vain siitä että kuntoni on parantunut, koska tiedän olevani ihan yhtä rapakunnossa kuin aiemminkin xD

Minua on huijattu ja pahasti! No, ei nyt ihan pahasti mutta huijattu silti! Ei se kirjasto heti lähinaapurissa ole! Kyllä sinne pitää kävellä vähän matkaa... Pöh. No, ei haittaa, ei ole pitkä matka siitäkään huolimatta. Mutta se on just semmonen pikkukirjasto, että taidampa käydä tutustumassa myös pääkirjaston antimiin...

Nyt taidan käydä nopeasti ruokakaupassa täydentämässä vähän jääkaappia. Sehän on ihan normaalia, että ostaa leivän ja siihen kalkkunaa päälle mutta unohtaa voin ja juuston? Tai että ostaa kananugetteja paistettavaksi mutta unohtaa öljyn? Ehhehheh... Joo. Taidan tästä lähteä. Tsau!

Poikkesimpa hullujen huoneella...

Nimittäin Haminassa. Autolla. Tattoon aikaan. En suosittele, varsinkaan jos kyseisenä Tattoo-päivänä on jotain spesiaalia, taisi torstaina olla joku tattoo-marssi. Ilmoitin tosiaan aamulla äidille lähteväni käymään Haminassa asioilla. Äiti tietysti varoitteli että muista että siellä on tattoo, voi olla aika paljon ihmisiä. No minä siinä totesin että joo joo, ajan varovasti jne.

Olisihan se pitänyt arvata. Parkkipaikkaa ei meinannut löytyä kirveelläkään! Yritin ensin raatihuoneentorille, aikomuksenani sitten siitä kävellä paikasta toiseen mutta juuri kun ehdin ulos autosta ja saan ovet lukkoon, tulee luokseni huomioliiveihin sonnustautunut naisihminen joka ilmoittaa ettei tähän saa parkkeerata. Jahas, no eihän siinä auttanut muu kuin takaisin autoon ja uusi yritys jonnekin muualle. No, kangaskaupan edessä oli tyhjää ja kurvaan autoni siihen. Tällä kertaa en ehtinyt edes konetta sammuttamaan kun eräs herrasmies viittoili että älä tyttö luulekaan että siihen saat autosi jättää. Muutaman voimasanan voimin kurvasin takaisin ajotielle ja sitten suunnistin kohti kirjastoa. Siellä oli muutama paikka vapaana joten ajoin siinne ja kävin kirjastossa ja naapurissa Fidan kirpparilla. Tarkoituksena oli tosiaan sitten jättää auto kirjastolle mutta vähän ärsytti, ostoskassien raahaaminen kaupalta kirjastolle ei nimittäin mitenkään mainittavasti houkutellut joten päätin lähteä kokeilemaan onneani torin laidalla ja heureka! Vanhan lukion puolella oli kadunvarrella sen verran tilaa että sain passattini siihen ja siitä sitten lähdin tyytyväisenä kohti ruokakauppaa. Pahimmat verenpaineen nousut tuli kun yritin lähteä pois Haminasta, seisoin kolmessa risteyksessä yhteensä ainakin viisitoista minuuttia ennen kun pääsin etuajooikeutetulle tielle eikä enää tarttenu väistää ketään... GRAUH!

Kyllähän siitäkin päivästä ihan hyvin selvittiin ja hyvin paljon henkisiä kärsimyksiä kompensoi ihana kirppislöyty, semmoset punamustat Halosen korkkarit (tai no, en nyt tiedä voiko kenkiä sanoa korkkareiksi kun korko on noin 6 cm... xD) vitosella, ja ovat ihan moitteettomassa kunnossa. Kantalaput miun pitää varmaan käydä uusituttamassa mut sen kyllä kerkeää sitten.

Kyllä mie kohta lopetan, ihan varmasti!

En mä enää kovin montaa "muutto"-postausta tie, kun se muutto on kohta ohi. Kääks, enää puolitoista viikkoa, tai vielä puolitoista viikkoa. Mitenköhän täpinöissään tyttö on viikon päästä tähän aikaan...? Suunnitelmissa on siis tosiaan käydä ensi viikon loppuna viemässä tavarat ja sitten seuraavan viikon maanantaina mennä ite perästä. Tämä siksi että viikon päästä viikonloppuna minun on vietettävä päivä Karhulassa niin se onnistuu paremmin täältä koti-kodista (onko jotain parempaa sanaa kun lapsuudenkoti...?).

Tänään käytiin tosiaan Lappeenrannassa asunnolla mittaamassa vähän strategisia mittoja, esim ikkunoita verhojen takia ja sitten alkovi että mahtuuko miun 120-senttinen siihen varmasti (kyllä mahtuu! tilaakin jää vielä huimat 30 cm!) ja oven edustaa että millanen kynnysmatto siihen jne. Ja olen edelleen sitä mieltä että keittiön säilytystila on järkyttävän iso, uskallan sanoa että ainakin kaksi kaappia jää jollekin ihan muulle kun keittiötavaralle, ja häkkivarasto on myös edelleen... iso. Ei sitä oikein mitenkään muuten voi kuvailla. Sitten kun käytiin Biltemassa niin ostin sieltä kaksi lukkoa varastoihin ja äiti osti miulle kylppärin maton (kirkkaan punanen:D) ja sitten Polan myymälästä löytyi kankaat verhoihin. Parvekkeen oveen tulee semmonen yksivärinen tummanpunanen aika kevyt ja sitte ikkunoihin vähän raskaammasta kankaasta mikä on tummanpunasella pohjalla mustia kukkia tai sitte toisin päin. Luulen kyllä että sisäänpäin tulee se mustat kukat punasella pohjalla. Ja sitten pistin jo tädilleni tilauksen että jos ite hankin tarvikkeet niin jos hän ompelisi miulle patakintaat. (tätini on tosiaan entinen ompelija joten on sillä saralla ehkä hieman kätevämpi käsistään kun meikäläinen, vaikka kyllä minäkin itseäni ihan kohtalaisena ompelijana pidän...) Ja Polalta löytyi myös semmosta mustavalko-raidallista neulosta mistä teen itelleni pitkähihaisen puseron.

Ps. Toivottavasti mie en onnistunu tappamaan miun tuuletinta, se putos pari päivää sitte lattialle ja siitä lähti se propellin suojaverkko irti. No ei siinä mitään, sain sen kyllä takasin, mut nyt se pitää nopealla vaihteella pelottavaa raksutusta...?