As long as there's Christmas I truly believe/That hope is the greatest of the gifts we'll recieve

Tänään on ensimmäinen adventti ja sehän tietää joulunodotuksen aloittamista! Tosin henkilökohtaisesti aloitin joulunodotuksen jo pari viikkoa sitten kun laitoin jouluvalot mutta mitäs noista heheh.

Miulle on tullu joku fiksaatio siitä että ensimmäiset tortut tehdään ensimmäisenä adventtina, näin tein viime vuonna ja näin tein myös tänään. Vielä kupponen kaakaota niin mikäs siinä ollessa! Tosin "kupponen" voi olla hieman harhaanjohtava sana, tuo Taika-muki kun vetää semmoset kolme desiä tavaraa heheh.

Postauksen otsikko on muuten lause ihanasta laulusta nimeltään As Long As There's Christmas joka puolestaan on ihanasta piirretystä Kaunotar ja Hirviö, Lumottu joulu. Saatoin hieman hihkaista kun löysin kyseisen leffan Anttilan alekorista jeij! Love it! No jaa, mitäpä tässä muuta jaarittelemaan, taidanpa keittää hieman teetä ja mutustaa muutaman hillopropellin suorittaen samalla maastoutumisen sohvannurkkaan hyvän kirjan parissa (joka muuten on Cassandra Claren Lasikaupunki) Tsau!

I'm Alive!

Hengissä ollaan edelleen, vaikka blogi onkin ollut hiljaa, mikä lie tuumaustauko on ollu.

Syksyn mielenterveys- ja päihdehoitotyön harjoittelukin on jo puolessa välissä, enkä edelleen käsitä miten aika on voinu mennä näin nopiaan! Vastahan mie panikoin ensimmäisenä aamuna työpaikalle taapertaessani! Koko työporukka on mukava ja pitää meistä opiskelijoista huolta että hyvin on viihtyny. Eikä ne asiakkaatkaan mitään mörköjä ole, samanlaisia ihmisiä kun missä vaan. Tietenkään mie en niihin kaikkein hankalampiin tapauksiin ja kotikäynteihin ole saanu osallistua mutta luotan tässä asiassa täysin ohjaajaani että mihin hän miut voi ottaa ja mihin ei.

Syysloman jälkeen ehdittiin muutama viikko olla uudessa koulurakennuksessa ja on kyllä hulppeat puitteet etten sanoisi... Muutamat tutkimusretket tuli tehtyä ja onnistuimmepa ystäväni kanssa jäämään yhteen porraskäytävää lukkojen taakse öhm... heheh... No, päästiin kyllä sitte ulko-ovesta ulos ja jälkeenpäin nauratti että ei siinä mitään. Yliopistolla mie tosin en vieläkään varmaan osais suunnistaa. Sen parin viikon aikana oppi kyl vähän mut nyt kun taas joulun jälkeen palaa koulun penkille nii ei muista varmaan enää sitäkään vähää ja sitte pyöritään taas ympyrää nenä kartassa... Parasta syksyssä on ollu se ettei yhtään hylsyäkään ole tullu (koputtaa äkkiä puuta sillä yksi tentti on vielä arvostelematta). Suorastaan järkytyin kun pääsin anatomian läpi ihan kirkkaasti ja ruotsistakin sain peräti nelosen...!!?!?!? Meni nimittäin suullinen koe vähän kehnomman puoleisesti... Tuntiaktiivisuus todellakin kannattaa.

Joululahjatkin edistyvät hitaasti mutta varmasti... Kaverit saavat odottaa pehmeitä paketteja ja perheellekin on luvassa jotain mukavaa (toivottavasti). Äiti älä ilmianna miuta isälle ja veljille!

Ps. Pitäähän sitä vähän vielä valittaakkii... täällä oli jo niin mukavasti talvi lähdössä käyntiin, jäät ja lumet mutta sitten tuli tuo pirskatin vesisade ja pilasi kaiken...!!!