I'm your little butterfly. Green black and blue, make the colours in the sky

Päivän aiheena on päivä 27: Suosikkipaikkani.

Minulla on aika montakin suosikkipaikkaa. Toisaalta suosikkini on oma koti täällä Lappeenrannassa, mikään ei ole niin kivaa kuin käpertyä sohvannurkkaan hyvän kirjan, kaakaokupin ja pienen suklaalevyn kanssa. Toinen lempipaikkani Lappeenrannassa on Saimaa, missä päin tahansa. Joko jokin pieni venesatama "esikaupunki-alueella" tai sitten iso satama keskustassa.

Lempipaikkojani löytyy myös muualta, nimittäin lapsuudenkoti. Sinne on aina ilo palata lataamaan akkuja. Pienempänä tykkäsin tosi paljon pienestä puustoalueesta pellon laidalla. Tekisi mieleni sanoa metsäpalasesta mutta kun ei parinkymmenen puun länttiä voi oikein hyvällä huumorillakaan metsäksi sanoa...

Siinäpä lempipaikkoja, sitten muihin aiheisiin (uutisankkurin ura olikin jossain vaiheessa toivelistallani...)

Tänään loppui harjoittelu ja hyvät arvostelut tuli jee! Ja tänään tuli vielä niin hyvä mieli kun yhden potilaan toipuminen aika isosta leikkauksesta otti aimo harppauksen etiäpäin jeij! Toivottavasti hän toipuu hyvin ja nopeasti että pääsee kotiin! Tämän viikon hiljaisuus selittyy sillä että oli viisi aamuvuoroa peräjälkeen niin ei siinä oikein enää iltapäivällä ja illalla ajatus luistanut niin hyvin että oisi voinut blogiin saada mitään järkevää sanottavaa (niinku miulla nyt yleensä oiskaan mitään järkevää sanottavaa heheh...) Huomenna saakin nukkua sitten piiiiiiiitkään! Varokoon nahkaansa jos joku minua uskaltaa huomenna häiritä puhelinsoitolla tjt ennen puoltapäivää...

Mites ois taas vähän kaulakoruja? Heheh. Pitäisköhän seuraavaan postaukseen laskea että kuin paljon miulla on kaulakoruja...? Lisää perhosia, 80 snt maksoi tuo kaunokainen ja sydän puolestaan reilu kolme euroa Askaretta-liikkeestä.

Tässä vähän tarkempi kuva tuon sydämen kuvioinnista. Ja samalla tuleekin vähän selvemmin esille koko... Se on iso hih!

Ps, Haaste kohta loppusuoralla! Linnea, mie voitan siut! :D

I'm dancing like a doll in your arms...

Päivän aiheena päivä 26: Pelkään!

Olen siitä vähän erikoinen tapaus että minä en pelkää korkeita paikkoja, suorastaan rakastan niitä! Samoin pimeä, vaikka pienenä sitä pelkäsinkin (lähinnä siksi että miulla oli ihan helkkarin vikkelä mielikuvitus, näin mörköjä heti kun valot laitettiin pois...) nykyään pimeyskin on ystäväni.

Ei minun pelkoni ovat vähän oudommat: pelkään nimittäin kanoja ja jossain määrin nukkeja hrrr! Kanapelkoani ei yleensä heti ymmärretä, etenkään kun meillä oli kanoja ympäri vuoden siihen saakka kun olin n. 17, mutta pelkoon syynä on se nokka josta olen saanut muutamankin osuman liikaa...

Nukkepelkoani puolestaan en osaa selittää... Ja en nyt siis tarkoita näitä tavallisia mollamaijoja, Barbie-nukkeja sun muita, vaan semmosia isompia. Pienenä en pitänyt yhtään nukkeanimaatioista vaan ne oli pelottavia! Eikä viime vuoden ensiapukurssilla opettajan tekemä jäynä paljoa auttanut... kokeilin simulaationukelta pulssia, ja jos se pulssi nukella ei vielä ollut tarpeeksi outoa, se nukke alkoi äkkiä köhimään! Kaverini nauroi jälkeenpäin että hyppäsin varmaan metrin taaksepäin... No vähemmästäkin! Lisäksi mallinuket voivat joskus olla tosi pelottavan aitoja, pahimmat on Lappeenrannan Sokoksella...!

Muut näkevät ne näin...

Minä näen ne näin...

Kuvat Googlesta

Päivä 25: Ensimmäinen

En tiedä miksi, mutta kun mietin tämän postauksen aihetta, jostain päähäni loikkasi ensimmäinen piano-matineani. Mitäpä sitä intuitioaan kyseenalaistamaan, let's rock an' roll!

Kovin paljoa en muista ensimmäisestä matineastani (hei come on, tapauksesta on jo... voi kääk siitähän on jo 12 vuotta...!) mutta kappaleeni oli ylläoleva, Oh when the Saints go marching in. Tuota nuottia kun katsoo nyt niin huhhuh miten helppoja nuo kappaleet oli tuohon aikaan... xD Vähän toista kuin joku Für Elise tai Kuutamosonaatti hih! Muistan myös miten jännitin etukäteen... Ennen esiintymistä harjoittelin joku ilta ja alkoi mennä vähän ylikierrosten puolelle kun niitä virheitä tuli koko ajan ja tyttö alkoi olla jo ihan kyynelten partaalla... Onneksi isä totesi silloin että "nyt laitat pianon kiinni ja nuotit hyllyyn ja pidät loppuillan ja huomispäivän taukoa. " Helpotti huomattavasti, kun parin päivän päästä taas otti nuotit esiin, meni paljon paremmin!


Taisin yrittää jättää tauotkin väliin kun piti ihan muistutuksia kirjoitella heheh... "Mutta milläs taktiikalla opettaja on liikenteessä?" Vai miten se nyt oli?

Tälläistä tänään, täältä maalaisrauhasta (olen karussa vanhempieni luona kun on kolmen vapaan putki!)seuraavalla kerralla uudet kujeet!

Päivä 24: Tämä saa minut itkemään

Koittakaa nyt päättää, ensin kysytään mikä järkyttää, sitten mikä tekee iloiseksi ja nyt mikä saa itkemään? :D

Tällä kertaa vastaus on aika peruskauraa, elokuvat nimittäin saavat minut itkemään.

Titanicin ja Moulin Rougen katsominen itkemättä on minulle täysin mahdotonta! Lisäksi listaan voisi lisätä leffat Could Mountain ja Pan's Labyrinth. Ottaa vain päähän kun rakas Titanic-dvd:ni sai jostain jotain ihme töhnää pintaansa eikä siitä enää toipunut nyyh! Etsintä on käynnissä! Pidän sormia ja varpaitakin ristissä josko laivan 100-vuotta uppoamisesta vuoden kunniaksi tulisi joku juhlajulkaisu tai sitten kun tulee 20-vuotta leffan julkaisusta... Toivo elää!

Kuvat googlesta

On todistettu että myös nälkä ja paha univelka saavat minut itkemään :D pelästytin yhdellä festarireissulla kaksi kaveriani täysin purskahtamalla kotimatkalla itkuun. No kun nukutti ja oli nälkä mutta mitään ei voinu syödä kun mahaan koski...! Myös stressi on saanut minut romahtamaan ihan täysin.

Ps. Ei siitä eilisestä lennosta mustelmaa tullut mutta ai että on oikea puoli kropasta kun lekalla lyöty...! Auts...

Päivä 23: Tämä saa minut voimaan paremmin

MUR!!! Just kun kerkes ruveta fiilistelemään että jeejee sieltä se kesä tulee, sato lunta?!?!?!!??! Ärrinmurrin! Ja kiitos peilijään ja vastasataneen lumen lensin komeasti pyörälläni tänä aamuna töihin mennessä... miten on mahdollista lentää pyörän selästä selälleen?! Huomenna varmaan kiva mustelma lapaluun alueella...

No joo, tämäkin saa ihmisen voimaan paremmin, kun saa purkaa oloaan :D. Mutta mennääs ihan asiaan. Minulle iso henkireikä elämässä ovat aina olleet ystävät ja musiikki, ne on varmaan ne parhaimmat keinot saada mieli paremmaksi. Etenkin paras ystäväni Rudia saa minut aina nauramaan kun olen pahalla päällä tai muuten maassa. Musiikki puolestaan on minulle henkilökohtaista terapiaa, etenkin jos siihen yhdistää ison kupin kuumaa kaakaota.

Minulle tulee myös hyvä mieli kun saan huomata pystyväni auttamaan jotain ihmistä. Ei varmaan ole siis yllätys että opiskelen sairaanhoitajaksi :) se on jotain niin mahtavaa kun ihminen joka ei enää melkein mihinkään muuhun pysty kuin vähän puhumaan ja silmiään pyorittelemään päästää suustaan maailman vilpittömimmän kiitoksen siitä että olet häntä hoitanut. Kun ensimmäinen tälläinen tilanne tuli ensimmäisessä harjoittelussa puolitoista vuotta sitten, viimeisetkin epäilyksen uravalinnasta kaikkosivat sen siliän tien.

Myös kaunis sää saa mielen paremmaksi (eli tänään olen mörrimöykky...). On hankala olla pahalla päällä kun ulkona on ihana ilma!

When will all this anger, hate and bigotry be gone?

Päivä 22 aiheena Tämä järkyttää minua. Yritän nyt pysytellä mahdollisimman rauhallisena mutta kun näissä asioissa minulla tuppaa aina vähän kiehumaan yli...

Eniten minua järkyttää maailmassa ihmisten välinpitämättömyys ja paatuneisuus. Harva se päivä tuntuu tulevan uutisia tilanteista joiden ei olisi ikinä pitänyt tapahtua: juoppokuskien alle kuolleita, hankeen sammuneita jotka ovat paleltuneet kuoliaaksi, kotiampumisia, perhesurmia... Välillä ihmetyttää miksi edes katson erilaisia rikos-dokkareita kun eivät ne oikeastaan muuta aiheuta kuin verenpaineen nousun...

Ehkä tähän on hyvä lopettaa, pyyhin äsken valehtelematta varmaan puolikkaan a4-arkin mitalta avautumistekstiä mutta tekipäs hyvää saada se kaikki ulos. Sirrytään vähän mukavampiin asioihin.

Tänään on ollut vapaapäivä ja olen viettänyt sen suurimmaksi osaksi neljän seinän sisällä seuranani iso muki kaakaota ja erilaisten pihtien armeija. Tuloksen näkee kuvista. Nuo isommat avaimet löysin Tiimarista kahdella eurolla, mutta muuten kaikki muu on Askaretta-kaupasta ja äkkiä laskettuna yhden korvisparin hinnaksi tuli n. euro.

Kaulakorujahan ei koskaan voi olla liikaa, eihän...? Ai voi vai? No ei miulle ainakaan! Nuo perhoset maksoivat 40 snt kappale ja tuo pyöreä riipus (järkyttävän huono kuva, pahoittelen...) 30 snt, kuten myös nuo korvisten riipukset. Tuossa pyöreässä on molemmilla puolilla semmonen kiva spiraali ja teksi Be Good.

Tälläistä tänään, huomenna iltavuoro ja maanantaina katsomaan operaatiota hui!

When the people are strangers/We will rest here and be/In a moment of peace

Päivä 21: Toinen hetki. Ja eiköhän kuva kerro kaiken tarpeellisen:

Tänään on iltavuoro joten aamulla päätin tehdä vohveleita jälkkäriksi. Sisään mansikkahilloa ja kermavaahtoa ja kyytipojaksi lasi mehua! Kiroileva siili -sarjis lasissa on se missä siili nyppii terälehtiä "rakastaa, ei rakasta..." tyylissä, terälehdet ilmeisesti loppuvat "ei rakasta"-kohdassa jolloin siili parkaisee: VARMANA RAKASTAA!! lempilasini!

Kuulumisia? Mikäs tässä, viikonlopun yövuoroistakin on toivuttu, kohta enää kaksi viikkoa harjoittelua jäljellä, tunneissa puolitoista, aurinko paistaa, kadut ovat lähes sulat niin töihinkin voi mennä nyt pyörällä (siellä sepelin seassa... rengasrikkoa odotellessa, nimimerkillä eräs joka kävi viime keväänä korjauttamassa renkaan kahdesta kahden viikon sisällä...).

Päivä 20: Tässä kuussa

Kuva Googlesta

-löysin pitkästä aikaa Apocalyptica-bändin, suurimmaksi osaksi Not Strong Enough ja Broken Pieces kappaleiden avulla

-onnistuin ensimmäistä kertaa kanyloinnissa (jee!!!!!)

-löysin uuden blogin luettavaksi, Wendy's Lookbook

-kyseisen blogin ansiosta kehitin itselleni huivi-innostuksen, uusia huivia on vaatekaapin kätköihin liittynyt neljä, mikä on enemmän kuin viimeisen kahden vuoden aikana yhteensä... punainen ja mustavalkoinen ovat Eurokankaan palakoreista siepatut ja yhteishintaa tuli n. 7 euroa. Cameo ja musta ovat taas kirpparilta, cameo 1 e ja musta 1,5 e

-tein hittiostoksen ostamalla Remingtonin Pearl Wand-muotoilusauvan, mie en tiennykään että miun hiukset kihartuu näin helposti kun on kunnon vehkeet käytössä!

Siinä tärkeimmät. Ensi kertaan!

Regret

Päivän aiheena päivä 19: Kaduttaa. Ja hankalien postausten sarja jatkuu, nykyään kun pyrin elämään siten ettei päätöksiä tarvitsisi katua. Mutta yhden isoimmista katumuksen aiheistani voisin jakaa:

Kuten mainittu, olen soittanut pianoa 10 vuotta harrastuspohjalla ja sen jälkeen ihan itsekseni. Tätä ei moni tiedä, mutta vanhemmalla iällä olen kovasti harmitellut etten pianon sijasta valinnut viulua. Ihan jo siitä syystä, että esim erilaisiin juhliin tai vastaaviin olisi huomattavasti helpompi lupautua esiintymään jos soitin ei painaisi muutamaa sataa kiloa ja toisekseen, näin myöhemmin on tullut vastaan niin monta ihanaa viulukappaletta joita olisi ihana soitella...! Lisäksi vaikka rakastankin pianon ääntä, on viulunkin ääni kaunis...

Kuvat googletettu

Tietty, mikä estäisi lähtemästä opettelemaan viulunsoittoa vielä nytkin, se vain olisi ollut huomattavasti helpompaa jos olisin aloittanut sen viisitoista vuotta sitten... Nyyh...! Että haaveeksi taitaa jäädä.

Päivä 18. Mieleisin syntymäpäiväni

Terve ja mukava väsymys... Aamulla yövuoron jälkeen sain nukuttua kokonaista kaksi tuntia ennen kuin piti taas nousta ja lähteä kuoroharkkoihin... Mutta itse asiassa olen yllättävän pirteä juuri nyt, en mitenkään kuolemanväsynyt, ihan vaan semmonen normaali väsy. Ja harjoittelu virallisesti puolessa välissä... Tai no jos tunteja katotaan niin miulla on jo yli puolenvälin mut mitäpä tuosta.

Päivän aiheena tosiaan mieleisin syntymäpäivä. Tämä onkin vähän helpompi kuin se muisto; vaikka oikeastaan kaikkia syntymäpäiviäni muistelen lämmöllä, on paras ollut kyllä se 19-vuotiaspäiväni. Se kirii 18-vuotispäivien edelle kahdesta syystä: Ensinnäkin, sinä päivänä kun täytin 18, minulla oli lähes 38 asteen kuume, jossa kuitenkin menin inssin kirjalliseen... xD ja pääsin läpi ihan kirkkaasti! Toiseksi 19-vuotispäivä on mieluisin koska sinä vuonna sattui meidän luokan penkkarit tasan samalle päivälle :D Aika monelta ihmiseltä sain kuulla kuittauksen siitä että "tyyppi pääsee sitten juhlimaan kahta juhlaa samana päivänä...?!" No en nyt sano bilettäneeni kahden juhlan edestä, kyllä mie aika kesysti juhlin kavereitten kanssa. Illalla kun mentiin penkkarien jatkoille niin kaverini vielä lupasi ostaa minulle alkoholittoman drinkin ja kaakaon jatkopaikassa synttärien kunniaksi :)

Semmoista tänään, taidan tästä siirtyä jatkamaan tuntien laskemista siihen että pääsee taas peiton alle... Ja siinä samalla paistan vähän lettuja pitkästä aikaa :)

I remember the days I knew what happiness was, let the memory live again

Huomenta, yksi yö takana toinen edessä, ja taas vaihteeksi pää sekaisin nukutun päivän jäljiltä...

Kuva Googlen kuvahaulla löydetty

Tällä hetkellä todellakin tälläinen olo... Onneksi tuossa vieressä on täysi kannu tuota kofeiinipitoista polttoainetta odottamassa...

Päivän 17 aiheena on Mieleisin muistoni. Ei sitten sen vaikeampi kysymys... Minulla on monta hyvää muistoa, yhden valitseminen on lähes yhtä helppoa kuin yrittäisi valita taivaalta kauneinta tähteä...! Haluan myös muista kaikki ikävämmätkin muistot; kuten sanotaan sarjassa nimeltä Fruits Basket; There are no memories that is OK to forget. Eli nopea käännös: Ei ole olemassa muistoja joiden unohtaminen olisi ok. Mutta jos nyt jokin muisto pitää valita niin voisin valita vaikkapa viime kevään piknikin luokan kesken. Se oli tosi mukava ilta! Oli pari vapaapäivää edessä joten päätimme napata eväät mukaan ja lähdimme Linnoituksen valleille mukana hyvää musiikkia ja muutama ulkopeli, kuten esim frispee, jalkapallo ja ulko-twister. Että oli hauskaa, toivottavasti otetaan tänä keväänä uudestaan!

Grääh, pakko suunnistaa nyt tuon kahvikannun luokse, ei tästä muuten tule mitään...

Day of? Is that something you can eat?

Ah, ihanaa, neljän aamuvuoron jälkeen vapaapäivä ja totta kai, kun olisi saanut nukkua niin pitkään kuin halusi, mieleni räpsähti hereille kahdeksalta... No, pitää taas tänään vähän valvoa että sitten nukkuu huomenna pitkään että jaksaa huomenna yövuoron. Päivä aihe olisi Ensimmäinen suudelmani, mutta kun se odottaa vielä tulemistaan niin siirrytäänpä ihan muihin aiheisiin vaihteeksi.

Nyyh! Voi kun tuo mittarin lukema olisikin totta...! Mutta se johtuu vain siitä että miun mittari on semmosessa paikassa mihin aamulla osuu suoraan aurinko... Parin tunnin päästä se putoaa taas miinuksen puolelle... Kevät tule jo!

Enpä ole taas pitkään aikaan onnitellut itseäni järkevästä ostoksesta! Olen jo kauan katsellut lähiruokakaupan hyllyltä löytyvää termarikannua mutta vasta eilen ratkesin lopulta ostamaan sen. Laitasin sen eilen neljän viiden välillä täyteen lämmintä mehua jota hörpin siinä illan mittaan. Aamulla kun heräsin ja taapersin puoliunessa keittiön puolelle, muistin että ainiin, termari onkin vielä puolillaan... Kaadoin siitä sitten itselleni mukillisen ja suunnistin kohti mikroa. Matkan varrella kuitenkin hörppäsin ajatuksissani mehua ja pysähdyin siihen paikkaan. Se oli vielä lämmintä! Ei ihan suuta polttavaa mutta siis lämmintä, ei haaleaa! 18 tuntia myöhemmin!? Halleluja, termarit oikeasti toimii!

Ja miksi halusin eilen lämmintä mehua? Olen tässä parin päivän ajan käynyt taistelua etten tulisi kipeäksi... Tiistai aamuna herätessäni löysin pienen kaktuksen kurkustani... Pari päivää menin ensin Bafucin-kuurilla ja nyt meneillään vaivihkainen siirtyminen Strepsilsseihin kun alkaa se kurkkukin vähän parantua. Nuhainen olokin on väistynyt kiitos sen järkyttävän teemäärän jonka olen kitusiini kaatanut... Jospa se tästä.

Vapaapäivä edessä, mitäs sitä tekisi? :)

Dreams to Dream

Voi hitsiläinen, tuli eilen rako niin hyvään postaus per päivä putkeen mut kun töiden ja kuoron välillä oli vain kaksi tuntia minkä aikana piti siivota, tiskata ja tehdä ruokaa seuraaville parille päivälle niin ei vaan kerinny! No, eipä siinä mitään, neljän aamun putki takana (otti herääminen tänä aamuna aika koville...) ja vapaapäivä huomenna edessä ja perjantaista sunnuntaihin taas pari yötä.

Mutta aiheeseen, päivä 15: Unelmani!

Pikkutyttönä miusta piti ihan ehdottomasti tulla kilparatsastaja, nimenomaan esteratsastaja. Olin stereotyypin heppatyttö, meillä oli hevosia ja rakastin niitä yli kaiken. Haaveet kuitenkin kariutuivat kun kuusivuotiaana minulla todettiin astma, otti aika koville siihen aikaan... Nykyään en ole enää niin palavasti noiden nelijalkaisten perään vaikka ne edelleen upeita olentoja ovatkin.

Toinen unelma joka on ollut lapsesta saakka on tuleva ammatti: Kun pienenä minulta kysyttiin, että mikä sinusta tulee isona, vastaus oli että lääkäri. Tähän tosin äiti/isä (mikäli sattui olemaan kuuloetäisyydellä) totesi että "eihän siusta voi tulla lääkäriä kun sie pyörryt heti kun näet verta..." Totta, olin aika verikammoinen tuohon aikaan, mutta hei, sairaanhoitajaksi opiskellaan ja olen todennut että vuosien varrella sietokykyni on kehittynyt aika kovaksi mitä vereen ja muihin... kehon eritteisiin tulee, saa olla aika pahaa jälkeä ennen kuin miulle meinaa tulla yököt.

Vanhemmalla iällä on tullut myös uusia unelmia, joista se viikon matka Japaniin on ihan kärkikastissa. Jonain päivänä minä lennän sinne nousevan auringon maahan! Lisäksi voisi vielä sivuhuomautuksena sanoa että unelmana on myös valmistua päteväksi ja ammattitaitoiseksi sairaanhoitajaksi heheh...

Siinäpä sitä unelmia, ensi kerralla lisää!

Ps. Mihin aika oikeasti katoaa!? Kohta taas harjottelu puolessa välissä!!

Päivä 14: Eläinystäväni

Miulla ei ikävä kyllä omia eläimiä ole. Olisin kyllä melkein valmis antamaan vasemman käteni omasta pienestä pörröisestä kisulista mutta kun jokapäiväiseen elämään kuuluu astma niin ei siinä oikein kannata karvakasaa nurkkiin hankkia...

Postauksen aiheeksi pääsevät siis porukoitten kissat. Ensin otetaan Jopi ja Tahvo. Jopi on tuo harmaa ja Tahvo puolestaan tuo mustavalkoinen. Jopi on se nuorin, ehkä neljä tai viisi vuotias, en muista kyllä yhtään... Tahvo on keskimmäinen, muistaakseni samasta pentueesta kuin Jopin emo. Heittäisin iäksi rapiat kahdeksan vuotta. Jopilla jäi luultavasti pentuna toinen takajalka auton/traktorin/jonkin moottorilla käyvän alle, mistä syystä se pelkää nykyään ihan hulluna kaikkea mikä vähänkin hurisee! Jopa ruohonleikkuri ja miun skootteri aiheuttaa sen että Jopi on salamana toisella puolella pihaa, ellei jopa tonttia.

Tahvolle puolestaan tekisi hyvää jos sillä olisi edes murto-osa Jopin pelokkuudesta... Monta kertaa käynyt mielessä että niinköhän herra nyt pääsi viimeiselle matkalleen kun autolla ajat pihaan ja Tahvo senkun istuu keskellä pihaa ja luottaa siihen että ei se päälle aja... Tahvolla oli myös nuorempana ihan käsittämätön kyky jäädä aina nakeliin joka paikkaan! Mikäli aitan/autotallin oven takaa kuului avutonta mouruamista, se oli takulla Tahvo.

Sitten on Herra Hurmuri, eli tuttujen kesken Hurmuri. Hurmuri on se vanhin, herra arvokkaassa 13-vuoden iässä. Moni on ihmetellyt että miten Tahvon ja Hurmurin erottaa toisistaan, mutta nehän on ihan eri näköset! Tahvolla on niskassa kaksi mustaa laikkua kun taas hurmurilla on vain yksi. Lisäksi Hurmurissa on enemmän tummaruskeaa sävyä, Tahvo taas on enemmän musta. Hurmuri on muistaakseni samasta pentueesta kuin Tahvon emo, eli kolmen sukupolven edustus on meidän kissoissa! Neljäskin kissa oli (Pörny) mutta se siirtyi talven aikana kissojen taivaaseen kun alkoi ikä painaa ja se laihtui ihan hurjasti kun ei enää ruoka maistunut.

Semmoista tällä kertaa. Loppuun vielä semmoinen pieni valitus että miulla on meneillään kevätmasennus... Masennus siinä mielessä että miun mielestä noi lumet ja jäät sais lähteä nyt heti justiinsa tällä sekunnilla! Tahtoo pyöräilemään hameessa ja sandaaleissa! Yhyy...!

Lucky 13

Ja uutta postausta putkeen, eli päivä 13: Tällä viikolla, eli siis tulevalla viikolla suunnitelmissa seuraavaa:

Tällä viikolla...

-tulen varmasti menettämään hermoni ja kyseenalaistamaan järkeni moneen kertaan ylläolevan projektin kanssa. Menin ostamaan 500-palaisen palapelin ja olen tässä viime päivinä taputtanut itseäni selkään että teitpä hyvän valinnan kun otit kuvan missä on suunnilleen tasan kolmea väriä... Oikeasta kuvasta näkyy miten on edistytty viimeisen viikon aikana, on nuo kehykset ja muutama selkeästi erottuva paikka (eli kynttelikkö ja kasvot) jo pikkasen alkanu muodostua...

-toivon nyt lopultakin saavani vapaapäivinä innostuksen leipomiseen, on parikin reseptiä mitä pitäisi kokeilla!

-en toivottavasti loppuviikon yövuoroissa mene potilaitten luo tämän näköisenä...

Ylin kuva by me, toiset kaksi googlen kuvahaulla metsästetty

"..within a few seconds it had vanished, like so much else, into the bag's capacious depths."

Ja päiväpostaukset jatkuu, tällä kertaa "Päivä 12, Käsilaukussani". Tosin "käsilaukku" on aika harhaan johtava, kassini kun ei mikään pieni kässäri ole... heh... Yksi luokkakaveri joskus naurahti että laukkunihan vetää tavaraa kuin Hermionen helmilaukku. Ja tottahan se oikeastaan onkin. Olen tehnyt hyvän löydön!

Otetaas vaikka ihan ekaksi se meikäläisen naisellinen puoli, eli meikkipussi. Pikkupussukan olen saalistanut tänä keväänä Seppälän alekorista. Tykästyin tuohon ruutukuvioon niin kovasti, se tuo ihan mieleen kiltit vaikkei kunnon skottiruutua olekaan.

No mitä löytyy pussin sisältä? Varameikit totta kai. Maybelinen kajal, Lumene Natural Coden puuteri ja meikkivoide, puuteripaperia, puuterivippa, Bepahten, käsipeili, huulipuna ja sitten kyllä, minäkin olen ratkennut tuohon Garnierin BB-voiteeseen. Oli vaan mennä hermot kun Laprannan Emotionissa ei näkynyt eikä kuulunut tuota vaaleampaa sävyä...! Ja aika hyvä kapistushan tuo onkin, etenkin kun siinä on kosteutus ja aurinkosuoja sävytyksen mukana samassa. Aamuisin säästää paljon aikaa kun sutii tuota naamaan ja sitten pistää vähän ripsaria (veden ja säänkestävää, en suostu enää ostamaan muunlaista) ja on valmis työpäivään.

Sitten elektroniikkaosastolle. Mukana pyörii täälläkin vilahtanut Nintendo DSi (joka olikin tosi fiksua kuvata valkoista pintaa vasten...) Kännykkä, mp3-soitin ja pokkarikamera. Minulla on aina kamera mukana, pokkari tai järkkäri. Koulussa ei oikein sitä järkälettä kehtaa kuljettaa niin mukana on sitten tuo pienempi versio. Monet hauskat tilannekuvat erilaisilta harjoitustunneilta (ja kahvitauoilta) olisivat jääneet ottamatta ellei kamera olisi ollut mukana!

Sitten vähän käytännöllisyyttä, Minnie-kalenteri on aina mukana, koulussa samoin penaali. Kalenteriin saa kirjotettua kaikki tärkeät menot, harjoitustunnit, tutustumiskäynnit, tentit jne. Etenkin kuorokonserttien ja tenttiputkien aikana unohtaisin varmaan puolet menoistani ja niistä mitkä muistaisin olisin puolet myöhässä jos kalentereita ei olisi keksitty.

Kukkaroita minulla on kaksikin, ihan siitä syystä että tuo pienempi on kolikkopussi. Siellä on miun ruokarahat! Meidän koulun tarjottimet kun on niin pieniä niin tuo pikkupussi menee loistavasti siihen tarjottimen kulmaan.

Juomapullo pyörii miulla aina mukana. Nykyisin myös suihkutettava hoitoaine. Koulussa kun vetäisee pipon pois päästä niin hiukset leijailee melkein kirjaimellisesti ihan omissa maailmoissaan, hoitoaineella ne saa taltutettua. Sitten on tietysti avainnippu ja hanskat. Laskin tuossa yhdessä vaiheessa että miulla on kahdet ohuemmat nahkahanskat ja kolmet paksummat heheh... Nyt lauhemmilla keleillä on tarennut noissa Mikkelistä ostetuissa ohuemmissa ajohanskoissa. Ne toiset on itse asiassa noitten hanskojen sisarkappaleet mutta punasena :)

Sitten vähän randomia mukana pyörivää tavaraa: Tehyltä saatu liittymislahja, eli mini ensiapupakkaus (tuo nenäliinapaketti antaa aika hyvän kuvan minkä kokonen se on). Olen todennut että aina on hyvä olla mukana vähän laastareita, ja kesällä etenkin rakkolaastareita. Sitten on tosiaan tuo nenäliinapakkaus, Carmolis-pastillipaketti, käsirasva (olen niin koukussa tuohon neutrogenan käsirasvaan!) ja pikkupussi missä on pinnejä ja ponnareita.

Keskusta kauppoineen ja kirppareineen kun jää niin sopivasti aina koulumatkalle niin mukana on yleensä myös jonkunlainen kangaskassi, joko tuo musta nuottikassi tai sitten tuo tummanpunainen missä lukaa DIVA.

Ja sitten vielä se musta aukko, eli kassi itse. Mitoista sen verran että leveimmästä kohdasta tuo on n. 44 cmn ja korkeimmasta 30 cm eli ei mikään pieni jos joku jo kauhisteli että miten paljon tavaraa miulla kulkee mukana. No kun en ole niitä ihmisiä jotka selviää semmosella ikkupikkupussukalla, laukkuun pitää mahtua kaikki tarpeellinen ja vielä vähän lisääkin!