I'm not questioning your powers of observation; I'm merely remarking upon the paradox of asking a masked man who he is.

Ja huomenia kaikille. Alkuviikosta kävin taas vaihteeksi Sumassa vilkuilemassa olisiko siellä jotain kivaa ja olihan siellä.

Se tunne kun löydät peräti kaksi leffaa mitä olet etsinyt jo melkein vuoden päivät! Tuo V niin kuin Verikosto on vaan niin loistava! Ja King Arthur on se perusteatteriversio. Miullahan on siitä se ohjaajan leikkaama pidempi versio joka on muuten tosi hyvä mut siitä puuttuu muutama pikku-hetki, ihan sellaset tyyliin kahen minuutin kohtaukset jotka ei edes tarinan kannalta ole mitenkään olennaisia mutta silti! Joten nyt miulla on ne molemmat heh.

Tiimarista puolestaan löysin tällaisia. Kaksi tarjoilukulhoa jotka on halkasijaltaan semmosen melkein 40 cm eli kokoa riittää. 9 e olivat ne yhteensä.

Sitten vielä loppuun näitä elämän pieniä valopilkkuja, oli ihana kun olin pyöräilemässä kotiin päin niin kun pyöräilin koirapuiston ohi niin piti vilkaista kahteen kertaan kun keskellä aitausta kipitti kolmen koiran jono, ensimmäisenä joku noutaja, labradori tai kultainen, en ole ihan varma, toisena meni vähän pienempi koira, näytti vähän joltain ajokoiralta ja kolmantena kipitti joku pieni terrieri tai vastaava :D oli vaan niin metka kun näytti että se terrieri jahtas niitä kahta isompaa koiraa!

Eipä siinä kai muuta, tsau!

Well, what I love most in the world are my books. My stories.

Heissan. Huomaatteko, yritän kovasti kiristää otettani ja tihentää postaustahtia...! No ei vaiskaan, mie oon alusta asti ollu vähän sillä mielellä että jos ei oo mitään postattavaa niin mitä turhaa sitten postaamaankaan.

 

Jos viime viikko meni dvd-levyjen ja nintendo-pelien kanssa niin tämän viikko onkin vierähtänyt vähän toisenlaisen eskapistisen ajanvietteen parissa, nimittäin kirjojen kanssa.Kuvassa näkyy tähänastinen saldo, Cassandra Claren Mortal Instruments-sarjan kolmas osa City of Glass ja Kelley Armstrongin Darkest Powers-trilogia. Nyt meneillään on tuon Claren sarjan neljäs osa, City of Fallen Angels mutta se ei vielä päässy kuvaan koska en ole lukenu sitä kokonaan heh. 

Ostin joskus pari kuukautta (hui kauhistus...) sitten tuon The Summoning kirjan pokkaripassin ilmaispokkarina (siis se suomalaisen diili että kun ostat pokkaripassin täyteen niin saat yhden ilmaisen pokkarin) ja itse asiassa sillä mielellä että Sumaan se varmasti päätyy. Sunnuntai-iltana aloin huvikseni lukea ekaa sivua ja hupsheijakkaa, kohta huomasin että kello olikin jo kaksi maanantai-aamun puolella ja tuumasin että hupsis, pitäiskö käydä nukkumaan...? No, maanantaina sain luettua kirjan loppuun ja oli ihan pakko ostaa loput kaksi osaa... Sarja kertoo 15-vuotiaasta Chloesta joka on yksi supernaturaaleista eli ihmisistä joilla on taikavoimia. Chloe itse on necromancer eli siis... öö... manaaja...? No siis se näkee haamuja ja pystyy herättämään kuolleita eli siis luomaan zombeja, usein ihan tahtomattaan ja aika ilkein seurauksin... No joka tapauksessa, Chloe päätyy Lyle House nimiseen "ryhmätaloon" (huono suomennos, mutkun enkuks se on group house) jossa sille uskotellaan että sillä on skitsofrenia. Lopulta Cloelle kuitenkin selviää miten pahasti sitä on höynäytetty, lähinnä sen jälkeen kun se tutustuu muihin yliluonnollisiin nuoriin siellä talossa, Simon joka on velho, Derek joka on ihmissusi, Rae joka on joku ihmeen tuli-puolidemoni ja Toriin joka on noita. Jos alko kiinnostaa niin ei muuta kun kirjastoon/kirjakauppaan ja lukemaan, suosittelen!

Mortal Instruments puolestaan kertoo Clarysta joka saa kuulla olevansa varjometsästäjä (muistaakseen se oli oikea suomennos) ja joka joutuu mukaan hyvän ja pahan taisteluun kun sen äiti kidnapataan ensimmäisessä kirjassa. Kirjan pääpahiksena on Valentine niminen tyyppi joka haluaa lyhyesti sanottuna vallottaa maailman, tai vähintäänkin se haluaa kaikki varjometsästäjät alaisiksiin, eli aika suuruudenhullu tyyppi joka tapauksessa. Clary tapaa joukon nuoria v.metsästäjiä Jace, Isabelle ja Alec joiden mukaan se lähtee ensinnäkin pelastaakseen äitinsä ja sitte myöhemmissä kirjoissa päihittääkseen Valentinen. Eli fantasiaa riittää meikäläisen kirjahyllyssä, jo vain!

Loppuun vielä yksi ihana juttu minkä löysin alkuviikosta:

Tui! Isoon Kristiinaan on tulli Pikku Kiinan kauppa ( nettiosote www.pikkukiina.fi ja tähän väliin löpinät siitä miten minulle ei ole maksettu mainostamisesta heh) jossa on kaikenlaista Kiina-tyylistä tavaraa ja mie ostin sieltä vitosella tuommoisen kissakännykorun. Se on niin sulonen! Paljon muutakin siellä oli niinkun taskupeilejä, laukkuja, kissapehmoja, pöytäliinoja, tyynyliinoja ja viuhkoja ja mitähän vielä :) suosittelen käymään jos kiinnostaa ja jos Lappeenrannan suunnalle eksyy.

Eipä siinä sitten muuta kuin hyvää juhannusta kaikille!

Nothing is so strong as gentleness, and nothing is so gentle as real strenght

Otsikon on siteeraus Ralph W. Sockmanilta ja on ehdoton lempparini Criminal Mindsin siteerauksista. 

Nyt tulee vähän jälkikäteen mutta viime viikolla oli jännät paikat kun olin ekaa kertaa ihan oikeana hoitajana töissä! No siis lähihoitajana kun ei op.pisteet vielä riitä sijaistamaan sairaanhoitajaa mutta hoitsu mikä hoitsu heheh. Varasin ensin yhden iltavuoron Ortamonpuiston kakkososastolta ja kun pääsin paikalle oli ykkösosaston os.hoitaja miuta vastassa ja kysäisi voinko saman tien tehdä seuraavana päivänä aamuvuoron ykkösellä jei! 

Tällä viikolla ei sitten keikkoja ole ollut joten päivät on menneet omalla painollaan. Alkuviikosta oli tosin kivaa kun käväisin ensin tiistaina luokkakaverin luona parantamassa maailmaa ja sitten keskiviikkona kävimme katsomassa Lumikki ja Metsästäjä-leffan samaisen kaverin kanssa. Leffa oli mukava yllätys, parempi kuin odotin. Tosin loppu jäi kaihertamaan ja kunnolla grauh! Muuten päivät on kuluneet aika paljolti sohvan pohjalla siirtäen erästä tiettyä sarjaa telkusta verkkokalvoille.

Että voikin johonkin sarjaan olla niin koukussa! Lisäksi olen varmaan itkenyt viimeisen viikon aikana enemmän kuin parissa viime kuukaudessa! Muutamat jaksot on vaan päässy niin hyvin ihon alle ettei voinu mitään, esimerkkinä esim kun The Reaper ampuu Hotchin vaimon vitoskaudella, vaikka sarjaa telkusta seuranneena tiesin että näin tulee tapahtumaan, silti se iski. Toinen oli kuutoskauden jakso jossa Emily "kuolee". Tätäkin osasin odottaa ja vaikka tiesin että se selviää ja peräti vielä palaa BAU:un riveihin seiskakaudella niin silti tuli tirautettua pisara jos toinenkin nyyh! Onneksi on niitä hauskojakin hetkiä, kuten Morganin ja Garcian sanailut ja Reidin suloisen vaivaantunut kanssakäyminen lähes kenen kanssa tahansa.

Evääthän on tärkeä osa elämää, ainoa B&J jäätelö josta tykkään ja jota ostan n. kerran kuukaudessa lähinnä kun se on niin hiivatin kallista! Lisäksi Lappeenrannassa on tällä hetkellä tuo Baked Alaska ihan kiven alla, en tajua mihin se on hävinny kauppojen hyllyiltä! Tällä hetkellä luottopaikkani on keskustan Makuuni.

CM: n lisäksi olen viettänyt aikaa Nintendo DS juurtuneena käteen Sumasta löytyneen Witches and Vampires - Secrets of Ashburry pelin kanssa. Vaikka pelin grafiikka ei silmiä hivele kuten esim. Layton-peleissä on peli silti niin koukuttava että olen viimeisen viikon aikana joutunut lataamaan deeässänäni varmaan kahteen otteeseen...! Normaalisti siis pärjään yhden latauksen jälkeen melkein parikin viikkoa ups... Peli kertoo tosiaan kolmesta sisaruksesta, Aluna, Darien ja Ruby jotka huomaavat joutuneensa keskelle sotaa pahan voimia vastaan. Tiedän, juoni on korni kuin mikä mutta juuri siksi niin hauska! Aluna on noita, Darien on valkoinen vampyyri (eli ei juo ihmisen verta) ja Ruby on ilmeisesti molempia. 

Muutama juttu tosin hieman häiritsee, ensinnäkin en tajua mistä kannen suomenkieliseen kuvaukseen on repäisty että kaksi hahmoista on Daniel ja Samantha?! Toinen on se että aina kun joku pimeyden örkki katoaa/kuolee/häviää ottelussa, lähes poikkeuksetta ne hihkaisevat että Yeah! Kuka hihkaisee Yeah hävitessään?! :D

 Pelikuvat Googlesta

Nyt taidan suorittaa siirtymisen lähemmäs kahvinkeitintä ja aamupalaa. (ei, en ole herännyt kymmentä minuuttia sitten, heräsin jo yhdeksän maissa en vain ole jaksanut vielä väkertää aamupalaa ja sen huomaa...) Tsau!

Oppia ikä kaikki

Joo, tiedetään, hiljaista on ollu, pahoittelut siitä ja etiäpäin :D

Mie oon tässä eilisen ja tämän päivän aikana oppinut muutaman asian, aloitetaan vaikkas eilisestä. Johdannoksi voisin tähän kertoa että oon ollu pikkasen ylpeä siitä ettei miun kohdalle ole vielä kertaakaan tullu minkäänlaista hiuskatastrofia (paitsi se kun äiti leikkasi hiukseni vähän turhan lyhyeksi kutosen ja seiskan välillä, mutta ei sekään nyt niin kamala ollu, kyllä siihen tottu ja kasvaahan tuo). Lähinnä tämä johtuu luultavasti siitä että olen aina tiennyt minkälaista väriä ja mallia haluan ja millaista en halua ja olen myös kuunnellut kampaajien mielipiteitä esimerkiksi siitä miten punaiseksi hiukseni lopulta on mahdollista saada. No, nyt sattui minunkin kohdalleni...

Oon jo pidemmän aikaa tuumannu että pitää taas värjätä vähän tätä lettiä punaisemmaksi ja huomasin kaupanhyllyssä uuden Lorealin Casting-sävyn Punamusta tai kielillä Black Currant (eli siis mustaherukka). Tähän väliin voisin todeta että kyseinen merkki on ainoa mitä voin käyttää kaupanhyllystä, kaikissa muissa kun on ammoniakkia ja se tekee aika mielenkiintoiset temput astmaatikon keuhkoille, kokeiltu on eikä toiste tartte kokeilla... No, enivei. Paketin kyljessä taas oli kuva tyttösestä jolla on semmonen ihanan tummanpunainen tukka, joten tuumasin että eikun kokeiluun vaan. Kotona läträsin tavaran päähäni ja eikun odottelemaan. Nyt voin jo myöntää itsellenikin että alkoi jo siinä ensimmäisten 10 min jälkeen vähän jännittää että hiivatti, mitenhän tummaksi tämä menee...? No, sehän ei tahtia haitannut vaan odotin kiltisti sen 20 min ja sitten huuhtelin värin pois. Istuin vähän aikaa pyyhe päässä, kuivasin tukan ja vilkaisin peiliin. Herran jestas, eipä taas oo pitkään aikaan ollu sydänkohtaus näin lähellä...! Peilistä katsoi nimittäin melkein mustatukkainen tyttö.

Minne se punainen jäi!? Okei, okei, nimi oli mustaherukka/punamusta mutta minun tukasta tuli kyllä paljon tummempi kuin mitä pakkauksen kyljessä oli!! No ei siinä mitään, tummaan tukkan kyllä voisin ihan tykästyä mutta kun siinä ei ollut sitä punaista juuri nimeksikään, sehän tässä eniten ärsyttää! Varmaan tunnin istuttuani ja tuhistuani sohvalla painelin takaisin suihkuun, jynssäsin pariin kertaan tukan shamppoolla (tulipahan kunnolla letti pestyksi heheh) ja iskin puoleksi tunniksi KC:een Pepper-sävytteen päähän. Kun seuraavan kerran vilkaisin peiliin, oli kuvajainen huomattavasti siedettävämpi. Tummahan tämä on edelleeen kuin mikä mutta nyt on sitä punaistakin joten elämä jatkuu ja tänä aamuna suihkun jälkeen jo totesin että tämä on loppujen lopuksi aika kiva, mutta ei kyllä jää vakkariksi. Kunhan väri tästä haalenee, vaihdan sujuvasti (läksyn opittuani) takaisin siihen tummaan kirsikkaan millä on tähänkin asti pelattu.

Tämän päivän oppi tuli puolestaan kaupungilla. Olin käymässä Myllymäellä ja hetken mielijohteesta päätin poiketa Friittalan Outlet-kauppaan. Voi mooses, olisin yhtä hyvin voinut kävellä karkkikauppaan, voi niitä korkoja ja laukkuja iik! Näytin varmaan tosi fiksulta kulkiessani siellä rekkien ja hyllyjen keskellä ihaillen ja vinkuen innosta (no en nyt sentään vinkunu, ainakaan ääneen... toivottavasti...) mutta mitään ei lopulta lähtenyt mukaan. (kukkaro kiittää) Mutta opin ainakin kerrasta että enpä tuohon kojuun enää astu ellen oikeasti ole uusien juhlakenkien tarpeessa ja ellei oikeasti ole muutama sata ylimääräistä rahaa. Ehkä tämäkin tilanne tulee joskus eteen, kun valmistuu ja saa töitä. Sitä odotellessa.

Eipä muuta tällä kertaa, tsau!