Päivä 11: Sisarukseni

Ihan ensteks vaan pieni murina siitä miten nainen voikin olla niin tyhmä että joka talvi se pitää kokeilla kepillä jäätä. Tai oikeastaan korolla jäätä... "Jospa se ei tänä vuonna olisikaan ihan niin liukasta kun viime vuonna...?" Ja kissanviikset! Monikohan vastaantulija arvaili tytön promilleja eilen kun iltatentin jälkeen jäin vähäksi aikaa kaupungille...? Ja ei se huojuminen oikeastaan edes johtunut koroista, vaan siitä että päkiän kohdalta kengänpohjat on ihan sileät ja vielä kun lisätään muutaman sentin plato niin kosketus maankamaraan häviää ihan kokonaan! Samaisilla kengillä vedin muuten komeasti kumoon kun vuosi sitten olin lähdössä muutaman kaverin kanssa viettämään baari-iltaa synttärien kunniaksi... Olin tosiaan se joka joi vain yhden siiderin ja kuitenkin ainoa joka veti kumoon... Ja vielä ennen kuin olin edes koskenut siihen siideriin! Kaverini vilkaisi minua ja naurua pidätellen totesi että "Kuule, kannattaakohan siun lähteä ollenkaan kun oot jo nyt tollasessa kunnossa...=?" Summa summarun, jää ja lumi sais jo lähteä...

Ja sitten aiheeseen, nimittäin sisaruksiini. Kuten olen aikasemmin todennut, miulta löytyy kaksi isoveljeä, toinen 17 ja toinen 11 vuotta vanhempi. Itse koen isomman ikäeron hyvänä siinä mielessä että mitään verissäpäin käytyjä tappeluja ei meillä ole oikeastaan ikinä ollut. Siis itseni ja veljieni välillä, veljien keskinäisistä ei sitten puhutakaan :D no mut joo. Vanhempi isoveljeni on se jonka puoleen käännyn aina kun elektroniikka ei suostu miun kanssa yhteistyöhön. Lisäksi velipoika on se ihminen jonka kerran minut nauramaan saatuaan ei tarvitse hihkaista kun PÖÖ kun meikäläinen jo kierii uudelleen naurusta lattialla... Tämä on välillä todella ärsyttävä piirre hänessä... Nuorempi isoveljeni puolestaan on se joka opetti minut soittamaan alunperin pianoa ja hänen vanhoilla koskettimillahan tämä pianistin ura aloitettiin.

Tällä viikolla alkoi (taas) työharjoittelu ja ihan mukavasti on mennyt. Tänään on ensimmäinen kahdesta yöstä että saa nähdä miten pihalla sitä taas on huomenna kun alkuillasta herää nukuttuaan ensin koko päivän... Se hyvä puoli yksinasumisessa on että se päivällä nukkuminen onnistuu sinänsä ihan hyvin. Tänä aamuna puolestaan tuli herättyä vähän turhan aikaisin että voin jo tässä vaiheessa sanoa että huomenaamulla se kahdesta neljään tulee olemaan varmaan se hetki jolloin tämä tyttö tarvitsee kahvia pysyäkseen hereillä viimeiset tunnit ennen yön loppua...

Päivä 10: Päivän asu

Tässä eilisen asua. Piti nyt ottaa hengarikuva kun kerkesin vaihtaa kotilöhöysasuun ennen kun muistin kuvan napata. Meneehän se noinkin :)

Tämä Lindexistä löytynyt mekko on taas todiste siitä että kannattaa malttaa hetki ennen ostosta. Mekon alkuperäinen hinta oli siinä 35 euron paikkeilla mutta köyhänä opiskelijana oli pakko tyytyä vain vaihtamaan hyvinkin tulisia katseita kaunokaisen kanssa. No, tänä keväänä mekko sitten löytyi alerekistä ensin semmoiseen 25 euron hintaan mutta epäröin edelleen. Se 25 euroakin on opiskelijan näkökantaan iso summa. Sitten hinta putosi 15 euroon. Silloin oli jo lähellä mutta pihiys iski jälleen kerran! Sen jälkeen mekko lopulta jäi vaivaamaan mieltä sen verran että lupasin itselleni tuossa viikonloppuna kauppaan mennessäni että jos siellä vielä on kokoa niin ainakin sovitan mekkoa. Olihan siellä, joten sovituskoppiin mars ja peli olikin sitä myöten selvä... Nyt se roikkuu tästedes rakastavassa kodissa, miun vaatekaapissa! Siis silloin kun se ei ole päällä, mitä se taitaa tulevina päivinä tehdä paljon heheh...

Asustaminen meni korulinjalla, hiuksissa oli seppälän "alkaen 1 e" alekorista joskus kalastettu camé-solki. Camé-korut on ihania, mutta kun ne yleensä on niin hiton kalliita! Siksi olen iloinen aina kun tuollaisia löytöjä sattuu eteen

Kaulassa lisää caméeta, nimittäin luokkakaveriltani ostettu Hello Kitty-koru! Kaverini askartelee enemmänkin tuollaisia koruja ihan myyntiinkin asti ja tähän mennessä olen häneltä ostanut kaksi kaulakorua tuon ja semmoisen söpön pöllön ja kasan korvakoruja.

Tälläisillä viikoilla kun nyt pitää aina vähän aikaa miettiä että missäs sitä nyt opiskelikaan, ala-asteella vai ammattikorkeassa... Eilen oli tosiaan kaksi tuntia neljästä kuuteen, tuntu hullulta kun kahden maissa näki semmoisia vyötärönkorkuisia jotka palailivat koulusta kotiin ja itsellä menisi vielä pari tuntia että koulu edes alkaisi! Tänään ja huomenna on vapaapäivä, torstaina on neljältä kanylointiharjoitustunnit eli koululla tulee vietettyä varmaan hurja tunnista puoleentoista tuntiin ja perjantaina on taas vapaa jolloin meikäläinen karkaa taas maalle latailemaan akkuja tulevaa harjoittelua varten ja moikkaamaan kavereita :)

EDIT// Muokkailin taas ajankuluksi taas blogin ilmettä :) mie ainakin tykkään! Tuo tausta on ihanan itämainen

Päivä 9. Uskoni

Mitähän tästä nyt uskaltaisi kirjottaa, nuo uskonasiat kun tuntuu olevan aika tulenarkoja välillä... No, kuulun kirkkoon ja tykkään käydä kirkossa, mitähän muuta... Heh, itse asiassa uskonasioista puhuttaessa tulee aina mieleen kun luokan mökkibileissä yksi luokkakaveri äkkiä tuli viereeni istumaan ja kysäisi että "mites Mari, uskotko sä Jumalaan?" Se tais olla niitä hetkiä joita jälkeenpäin miettii että voi kun ois saanu kuvan miun ilmeestä, tuli nimittäin niin puun takaa tuo kysymys :D

Vastaukseni taisi olla jotain seuraavaa: "Öö... no siis... tavallaan... Tai siis mie uskon johonkii korkeempaan voimaan mut en oo ihan varma että onks se just Jumala..."

Kelvatkoon tuo siis vastaukseksi nyt tähänkin.

Tänään on taas niin sumunen päivä koulussa... Aamusta oli pieni infotilaisuus tulevasta työharjottelusta (huu, enää reilu viikko!) ja nyt olisi ruokaan asti vapaata minkä jälkeen olisi vielä muutamat luentotunnit... Ja sitten kotiin lukemaan ahkerasti huomiseen tenttiin jee... :D

Päivä 8: Se hetki

Tainu pakkanen purasta vähän bloginpitoakin taas näköjään heh. Semmonen ihanan kipakka -25 oli täällä päin Suomea tuossa viime viikon loppupuoliskon, tänään oli onneks vain -10 ja kyllä tuntu lämpimältä niihin viime viikon pakkasiin verrattuna...

Tämän postauksen aihetta miettiessäni rupesin tuumaamaan että mitäs hetkiä sitä voisi edes harkita tähän ja saman tien yksi tietty hetki pomppasi päälimmäiseksi ihan ylivoimaisesti. Hetki on heinäkuun kuudes päivä 2011, kellon aikaa en sentään muista, se olisi jo vähän liikaa... Mutta hetki josta puhun on tosiaan hetki jolloin löysin nimeni Saimaan amk:oohon hyväksyttyjen listalta. Se oli niitä hetkiä kun meni pari sekunttia sisäistää koko ajatus. Nyt voisin tietysti sanoa nousseeni tyynesti ylös koneen ääreltä ja menneeni kertomaan vanhemmilleni että kesän lopussa olisi sitten edessä muutto Lappeenrantaan, mutta mitä turhia... Totuus on että taisin tulla melkein kupperiskeikkaa portaita alakertaan ja hirveä hihkuminen päällä että "MIE PÄÄSIN SAIMAAN AMMATTIKORKEAAN! MIEPÄÄSINSAIMAANAMMATTIKORKEAAN!" Heheh...

Tämän hetken valitsin tosiaan sen takia että se on ollut yksi niitä oman elämäni kannalta merkittävimpiä käännekohtia, se kun sinetöi sen että minne muutan ja mikä minusta tulee isona. Eihän uudelleenkouluttautuminen vielä sitten aikuispuolella tietty mikään mahdottomuus ole mutta jos nyt kuitenkin otetaan askel kerrallaan.

Sitten vielä tästä päivästä... Ei nimittäin ollut mikään helppo päivä: Ensin aamulla neljä tuntia luennointia kirurgiasta, (onneksi on sentään hyvä opettaja joka osaa selittää asiat mielenkiintoisesti) sitten neljä tuntia pelottelua opinnäytetyöstä (huu, kohta sitäkin pitää alkaa työstää... jos edes keksis sen aiheen niin se ois ihan hyvä paikka alottaa...!) ja sitten olisi ollut vielä kaksi tuntia anestesiologiaa eli koulua oli puoli kuuteen asti... Ja anestesiologian opettaja oli vielä n. 20 min myöhässä niin mikäs siinä ollessa...

No, huomenna vapaapäivä. Mitäs sitä tekisi? :)