Tainu pakkanen purasta vähän bloginpitoakin taas näköjään heh. Semmonen ihanan kipakka -25 oli täällä päin Suomea tuossa viime viikon loppupuoliskon, tänään oli onneks vain -10 ja kyllä tuntu lämpimältä niihin viime viikon pakkasiin verrattuna...
Tämän postauksen aihetta miettiessäni rupesin tuumaamaan että mitäs hetkiä sitä voisi edes harkita tähän ja saman tien yksi tietty hetki pomppasi päälimmäiseksi ihan ylivoimaisesti. Hetki on heinäkuun kuudes päivä 2011, kellon aikaa en sentään muista, se olisi jo vähän liikaa... Mutta hetki josta puhun on tosiaan hetki jolloin löysin nimeni Saimaan amk:oohon hyväksyttyjen listalta. Se oli niitä hetkiä kun meni pari sekunttia sisäistää koko ajatus. Nyt voisin tietysti sanoa nousseeni tyynesti ylös koneen ääreltä ja menneeni kertomaan vanhemmilleni että kesän lopussa olisi sitten edessä muutto Lappeenrantaan, mutta mitä turhia... Totuus on että taisin tulla melkein kupperiskeikkaa portaita alakertaan ja hirveä hihkuminen päällä että "MIE PÄÄSIN SAIMAAN AMMATTIKORKEAAN! MIEPÄÄSINSAIMAANAMMATTIKORKEAAN!" Heheh...
Tämän hetken valitsin tosiaan sen takia että se on ollut yksi niitä oman elämäni kannalta merkittävimpiä käännekohtia, se kun sinetöi sen että minne muutan ja mikä minusta tulee isona. Eihän uudelleenkouluttautuminen vielä sitten aikuispuolella tietty mikään mahdottomuus ole mutta jos nyt kuitenkin otetaan askel kerrallaan.
Sitten vielä tästä päivästä... Ei nimittäin ollut mikään helppo päivä: Ensin aamulla neljä tuntia luennointia kirurgiasta, (onneksi on sentään hyvä opettaja joka osaa selittää asiat mielenkiintoisesti) sitten neljä tuntia pelottelua opinnäytetyöstä (huu, kohta sitäkin pitää alkaa työstää... jos edes keksis sen aiheen niin se ois ihan hyvä paikka alottaa...!) ja sitten olisi ollut vielä kaksi tuntia anestesiologiaa eli koulua oli puoli kuuteen asti... Ja anestesiologian opettaja oli vielä n. 20 min myöhässä niin mikäs siinä ollessa...
No, huomenna vapaapäivä. Mitäs sitä tekisi? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti