sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Harjoittelun ja tenttiluvun välissä

Harjoittelu officially over! Eilen oli viimonen työvuoro ja pakko sanoa että kyllä män nopeesti nämä seittemän viikkoa :) ja kivaa oli! Viime viikonloppuna olin öissä niin voin kyllä sanoa että olis sunnuntai-iltana vähän pönttö sekasin kun oli eka yön valvonu ja sit sunnuntaipäivän nukkunu hih! Ja hulluinta oli että kun sunnuntaina olin herännyt siellä iltapäiväneljän jälkeen, seuraavan kerran nukuin vasta maanantai-iltana, eli tuli valvottua n. 30h. Elkää kysykö miks, en tiedä itekään. Maanantaina ei vaan nukuttanu! Aamulla kun tulin kotiin join kupin kaakaota ja kävin peiton alle mutta kohta totesin maanneeni melkein tunnun silmät selällään ja totesin että selvä, ei sitten nukuta. Loppuarvostelutkin oli hyvät, vähän tosin meinasin naurahtaa lukiessani kohdan "erityisesti lääkehoitoon osoitit kiinnostusta". Heheh, aina kun olin aamuvuorossa ja oli aika tulostaa lääkelistoja, minun suunnaltani kuului kysymys: Saanko mie jakaa lääkkeet? No kun nyt sitä vihdoin sai tehdä ja se on itse asiassa aika terapeuttista hommaa, kun siihen pitää keskittyä oikein ekstratarkasti että menee nimet ja vahvuudet oikein. Se oli kivaa.

Tänään on päivän teemana ollut mikäs-kiire-tässä-valmiissa-maailmassa. Aamulla heräilin siine yhdeksän maissa ja pikkuhiljaa kampesin itseni sängynpohjalta ylös, vaihdoin vaatteet ja taapersin äänestämään. Iltapäivällä on taas treffit yhden sukulaisen luona, meen sinne syömään heheh... No joo, oikee tarkoitus on mennä jutustelemaan mukavia ja siinä samalla sopimaan töistä kun oon menossa kevät-kesäapulaiseksi. Se ruoka on vaan semmonen lisäbonus siinä.

Mie alan oikeesti olla vähän huolissani miun musamausta... Mie en oikein ikinä oo tykännyt hiphopista ja tyttöbändit ja purkkapop jäi pois sen jälkeen kun löysin rockin ja heavyn. Noh, sen jälkeen kun löysin k-popin viime syksynä, on tapahtunut aikamoisia muutoksia... Jalat menee räp-osuuksien aikana veteläks ja melkein jopa hyräilen mukana ja tyttöbändit ovat palanneet kuvaan ja jopa ne pop-biisit on ihan ok! Hyviä esimerkkejä miulle epänormaalista musiikista ovat esim Taran Why are you being like this, Sistar's How dare you, Orange Caramelin A-ing (tuota mie en sit myöntäny ääneen...) ja Teen Topin Supa Luv, hyvä esimerkki siitä miten tyttö alkaa melkein kehräämään räpin aikana... voi luoja... Nyt äkkiä Ensiferumia, Tarotia, Nightwishiä, jotain! heheh...

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Muutoksen tuulia

No niin, käsi ylös. Kuinka moni luulee hallitsevansa oman kodinelektroniikkansa? Aikas moni, joo-o, niin minäkin luulin vielä viikko sitten... Kunnes vanha ihana Upo-hellani päätti sanoutua irti...! Ruoanlaitto rampautuu aikasteen tehokkaasti kun ei ole hellaa käytössä, jäi tältä tytöltä makaroonilaatikot saamatta... No eihän siinä muu auttanut kun pirauttaa puhelu vuokraisännälleni joka pitemmittä puheitta (ja toteamatta tilannetta omin silmin) totesi että joo, ei sitä vanhaa ees yritetä korjata vaan hankitaan siulle uus hella. Illalla sainkin sitten puhelun että uusi hella tulee seuraavana päivänä.

Koin pienen yllätyksen kun olin täysillä valmis auttamaan kantamisessa ja muussa mutta kun hellanasentaja tuli, se senkun läväytti työkalupakin auki, irrotteli vanhan hellan seinästä, nappasi sen syliinsä ja lähti viemään sitä ulos. Hetkisen siinä vähän kakistelin että mit... täh... he... hä? ennen kuin sitten pingoin pitelemään ovia auki. Sen verran onnistuin osallistumaan että revin pakkausmateriaaleja uudesta hellasta veks, mutta uudenkin tulokkaan herra nappasi syliin (ja totesi sen olevan paljon kevyempi kuin vanha) ja lähti raahaamaan sitä sisään. Asennus seinään, sulake paikalleen, nopea tarkistus että kaikki kunnossa, hyvät illanjatkot puolin ja toisin ja minä jäin kahden uuden tulokkaan kanssa. Että r.i.p rakas Uponi, ehkä mie opin leikkimään uuden Rosenlewini kanssa... Nyt varmaan kaikki jotka on nähny sen miun vanhan hellan luulee että tyttö on seonnu lopullisesti, mut mie rakastin sitä! Se valmisti ruoan täysin moitteettomasti ja se oli ihanan persoonallinen (niinku mie hih!) mutta niin vaan se on ettei mikään ole ikuista näemmä... Muita muutoksen tuulia on pukeutumisrintamalla.

Harjottelupaikassa myö opiskelijat saatiin käyttöömme semmosia tummanvihreitä hoitaja-asuja (joissa materiaali vois olla vähän mukavampi...) ja mie tajusin että tummanvihree sopii miulle aikasteen hyvin (oma kehu haisee mut ei se mitään) eikä miun vaatekaapista löydy YHTÄÄN tummanvihreää! Moinen virhekohta oli siis paikattava oitis. Eilen kun kävin maksamassa laskuja keskustassa pyörähdin samalla Eurokankaaseen vilkuilemaan valikoita ja tattadaa, sieltä löytyi Susanne (ei muista miten kirjoitetaan oikein) satiinia metrihintaan 4.90. Sitä sitten mukaan kolme metriä niin saan kaksikin hametta samalla kertaa :) Nyt kun vielä sais kaavat hameeseen (kyllä äiti, juuri ne kaavat jotka meinaan piirtää kun parin viikon päästä tulen käymään) niin pääsis ompelemaan!