tiistai 5. huhtikuuta 2011

Muutoksen tuulia

No niin, käsi ylös. Kuinka moni luulee hallitsevansa oman kodinelektroniikkansa? Aikas moni, joo-o, niin minäkin luulin vielä viikko sitten... Kunnes vanha ihana Upo-hellani päätti sanoutua irti...! Ruoanlaitto rampautuu aikasteen tehokkaasti kun ei ole hellaa käytössä, jäi tältä tytöltä makaroonilaatikot saamatta... No eihän siinä muu auttanut kun pirauttaa puhelu vuokraisännälleni joka pitemmittä puheitta (ja toteamatta tilannetta omin silmin) totesi että joo, ei sitä vanhaa ees yritetä korjata vaan hankitaan siulle uus hella. Illalla sainkin sitten puhelun että uusi hella tulee seuraavana päivänä.

Koin pienen yllätyksen kun olin täysillä valmis auttamaan kantamisessa ja muussa mutta kun hellanasentaja tuli, se senkun läväytti työkalupakin auki, irrotteli vanhan hellan seinästä, nappasi sen syliinsä ja lähti viemään sitä ulos. Hetkisen siinä vähän kakistelin että mit... täh... he... hä? ennen kuin sitten pingoin pitelemään ovia auki. Sen verran onnistuin osallistumaan että revin pakkausmateriaaleja uudesta hellasta veks, mutta uudenkin tulokkaan herra nappasi syliin (ja totesi sen olevan paljon kevyempi kuin vanha) ja lähti raahaamaan sitä sisään. Asennus seinään, sulake paikalleen, nopea tarkistus että kaikki kunnossa, hyvät illanjatkot puolin ja toisin ja minä jäin kahden uuden tulokkaan kanssa. Että r.i.p rakas Uponi, ehkä mie opin leikkimään uuden Rosenlewini kanssa... Nyt varmaan kaikki jotka on nähny sen miun vanhan hellan luulee että tyttö on seonnu lopullisesti, mut mie rakastin sitä! Se valmisti ruoan täysin moitteettomasti ja se oli ihanan persoonallinen (niinku mie hih!) mutta niin vaan se on ettei mikään ole ikuista näemmä... Muita muutoksen tuulia on pukeutumisrintamalla.

Harjottelupaikassa myö opiskelijat saatiin käyttöömme semmosia tummanvihreitä hoitaja-asuja (joissa materiaali vois olla vähän mukavampi...) ja mie tajusin että tummanvihree sopii miulle aikasteen hyvin (oma kehu haisee mut ei se mitään) eikä miun vaatekaapista löydy YHTÄÄN tummanvihreää! Moinen virhekohta oli siis paikattava oitis. Eilen kun kävin maksamassa laskuja keskustassa pyörähdin samalla Eurokankaaseen vilkuilemaan valikoita ja tattadaa, sieltä löytyi Susanne (ei muista miten kirjoitetaan oikein) satiinia metrihintaan 4.90. Sitä sitten mukaan kolme metriä niin saan kaksikin hametta samalla kertaa :) Nyt kun vielä sais kaavat hameeseen (kyllä äiti, juuri ne kaavat jotka meinaan piirtää kun parin viikon päästä tulen käymään) niin pääsis ompelemaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti