Home sweet home

Takaisin kotona taas. Tai olin jo eilen mut mitäpä pienistä. Joulu meni normaaliin malliin, tosin tänä vuonna ei jotenkii vaan kunnolla aatonaattona tiedostanu et seuraavana päivänä on aatto. Uskon sen johtuvan siitä että ainakaan meillä ei tänä vuonna otettu niin hirveetä stressiä siivouksesta/ruoista ynnämuista. Aatto meni perinteiseen tapaan, aamulla koristeltiin isoveljen kanssa kuusi (tai veli laitto valot ja mie loput hih!), illan edellä käytiin viemässä kynttilöitä hautuumaalle (voi piru oli kylmä viima!) ja kun sieltä tultiin käytiin saunassa ja sitten olikin jo lahjojen vuoro. Kivoja lahjoja tuli, lemmpparini taitaa olla Linnealta saadut Geisha-pinsetit ja kynsiviila että niistä vielä iso kiitos :D Sitten vietin vielä viikonlopun ja pari päivää maalla ennen kuin sitten eilen pääsin velipojan kyydillä takaisin Laprantaan.

Tiedättekö sen tunteen kun yöllä kuulee jonkun äänen ja sitten aamulla ei ole yhtään varma oliko se unta vai ei? No mie kun makoilin siinä yhden kahden välillä sängyssä (vuorokausirytmi taas ihan päälaellaan... lomat on vaarallisia...) nii oisin voinu vaikka vannoa kuulleeni koiranhakkumista... Ja vähän väliä tuntu katonrajasta kuuluvan ihmeellistä rapinaa, sellaista rapinaa jonka vanhassa maalaistalossa kasvanut tyttö yhdistää heti hiiriin. No, rapina jatkui satunnaisesti myös aamulla ja ihmettelin sitä edelleen, mutta haukkumisen uskoin jo uneksi. Ennen kuin sitten rappukäytävästä kuului pari haukahdusta ja rupesin miettimään. "Okei, se haukkuminen ei ollu unta... Hei... se rapina voisi tietysti kuulua siitä kun ylipirteä koiranpentu ravaa ympäri kämppää niin että kynnet satunnaisesti raapivat parkettia... hmmm..." Lisäksi ala-aulassa oli eilen illalla ja tänään outo häkkiviritelmä. Yksi plus yksi... Onko yläpuolelle hankittu koira? Ehkä. Se kyllä selittäisi kaikki yölliset äänet. (kuulostaapa epäilyttävältä... xD)

Huomenna onkin sitten jo uusi vuosi ja tervetuloa vuosi 2011. Herra isä, miekii täytän parin kuukauden päästä 20...! Ei ole mahollista, ei tunnu yhtään niin aikuiselta...!

Ps. Oon taas saannu tänään netin maailmassa seikkaillessani ompeluinspiraatioita suorastaan rikollisen paljon... Mutta mistä kankaat...?! Parhaat inspikseni vedän Blackgroup Oy:n kuvastoista ja Kalafinan musa-videoista

Voiluojavoiluojavoiluojaaaaaaaaah!!!

Olipa kerran pieni tyttö nimeltään Mari, joka kävi mielellään antikvariaatissa. Eräänä kylmänä, kirpeänä talvipäivänä hän poikkesi keskustassa ja päätti mennä antikvariaattiin hieman lämmitelemään ja vilkaisemaan löytyisikö sieltä mitään mukavaa. Mari oli jo lähdössä erään hyllyn luota, kun hänen silmiinsä osui eräs dvd... TUMMA KRISTALLI!!!! AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!!!!

Saatoin hieman hihkua (ja kaveri nauro vieressä...) Mutta minä löysin sen. Vihdoin ja viimein minä löysin sen! Dark crystal-dvd! Olen niin onnellinen!!! Lisäksi pääsin kaksi minua huolestuttanutta tenttiä kirkkaasti läpi, James Brownia lainatakseni: WHAU! I feel gooood! *didididi* I'd knew if I wouldn't....

Tällä viikolla on ollut joka päivä tentti, vielä kaksi jäljellä. Onneksi huomenna on vapa-päivä... Ja sitten alkaa loma! Tosin hieman kiukuttaa kun ei vieläkään tiedä millon meillä alkaa koulu tammikuussa! Kun on tullu kahenlaista tietoa nii ei yhtään osaa sanoa... Täytyy vaan pitää silmällä lukkareita... Ensi viikolla onkin sitten kuoron joulukonsertti (kaikki kuuntelemaan!) ja sitten joulunviettoon äidin, isin ja veljen luo! Uudeksi vuodeksi meinaan tulla takas Laprantaan, kun ei se uusi vuosi oo niin "erityinen", niitä raketteja voi ihan hyvin käydä kattelemassa täälläkin.

Kääk! Lunta!

Mitäpä ihmisille kuuluu? Laprannassa on pyryttäny aamusta asti (ainakin täällä puolella kaupunkia...)...

Kuva on tosiaan parvekkeen ovelta. Tuon tuulen kasaaman lumidyynin takia ei ole kovin paljoa uskaltanut availla ovea, mitä nyt tuon kuvan ottamisen ajaksi (ei pudonnu lumet lattialle!), sama ongelma on ikkunan kanssa... Että tänään ei ole paljoa tuuleteltu. :3

Aamulla uskaltauduin nopealla ruokakauppareissulla. Pienimuotoinen "häh"-hetki tuli kun en päässyt pääovesta ulos...? Isännöistijä kyllä touhus sen parissa jotain aamulla että sen puoleen. No, pääsin kyllä sitten takaovesta, siinä vain oli se huono puoli että sisäpihalla oli nilkkaan asti lunta jossa sitten joutui tarpomaan ennen kuin pääsi kadulle jossa oli pari senttiä vähemmän. Piru vieköön, jos samanlainen tahti jatkuu koko viikonlopun meikäläinen ei enää pistä nenäänsä ovesta ulos ennen kun on ihan pakko. Eli maanantaina kun pitää mennä kouluun... Tämä viikko onkin ollut siitä kiva että maanantainahan oli totta kai vapaapäivä, tiistaina oli projektipäivä eli ei koulua, keskiviikkona pari tuntia ja opintokäynti ja sitten eilinen ja tämä päivä vapaata. Kyllä tää koulunkäynti on rankaa... ;) No koulutöiden merkeissä nämä pari päivää kyllä on mennykii, enää ei ole kun yksi tehtävä palautettavana ja senkin määräpäivä on vasta ensiviikolla joten on hyvin aikaa.

Lempi tee-mukini! Pyrystä ja kylmyydestä johtuen olen tänään vetänyt melkein litran teetä ja tämä on paras muki siihen kokonsa takia. :D

Jos alkuviikosta aiheutin itselleni identiteettikriisin tv-ohjelma valinnoillani, nyt teen sen musiikkivalinnoillani. Meikäläisen musiikkimaku on hyvin pitkälle rockia ja heviä: Nightwish (Tarjan kanssa), Ensiferum, Kotiteollisuus, Amorphis, Stratovarius, Sonata Arctica... you got the point. No, joukkoon mahtuu kyllä muutamia erittäin poikkeavia tapauksia, ja semmoinen on esimerkiksi korealainen laulajatar IU. Joku ilta Arirangilla (se korealainen kanava) tulleessa musaohjelmassa oli neitokaisen Marshmallow-biisin musavideo. Marshmallow on juuri semmoinen biisi mikä hyvänä päivänä saa hymyilemään entistä enemmän ja pahana päivänä nostaa ketutusasteikkoa miljoonalla a.k.a ei miun tyylistä musiikkia. Silti tykkään ihan mielettömästi :D Ai, ja jos joku innostuu youtubettamaan (youtube-vastine verbille 'googlettaa' xD) kyseisen biisin, kuunnelkaa sen jälkeen biisi nimeltä Mia, samalta laulajalta. Musavideo on aika lievästi sanottuna creepy mut eihän sitä ole pakko kattoa jos ei tykkää. Tytön puvut on kyllä todella ihanat siinä. Mut siis kuitenkin, hyvän laulajan tunnusmerkki: Marshmallow ja Mia ovat tunnelmaltaan kuin yö ja päivä (Marshmallow on se päivä ja Mia on yö hih!) ja tyttö vetää molemmat todella hienosta. Mielestäni IUn ääni pääsee Miassa todellakin oikeuksiinsa.

Nyt jatkuu kouluhommien keskeyttämä operaatio "joululahjojen ompelu". Vielä pari viikkoa :)

Linnan-juhlista ja juhlista muutenkin

Pakkohan se on minunkin avata sanainen arkkuni koskien eilisiä kemuja ja pukuloistoa. Ja minun pitäisi tosiaan olla nukkumassa sen sijaan että täällä pyörin, mut ei voi mitään kun ei nukuta! Sitäpaitsi huomenna on kymmenen päivä eli katsotaan nyt tämän kerran sormien lävistä.

Ite katoin eilen ekan tunnin ajan kättelyrumbaa kun kahdeksalta alkoi krhm... Huippumalli haussa... Olen aiheuttanut itselleni todellisen shokkitilan sillä faktalla että olen todellakin jumittunut katsomaan kyseistä ohjelmaa. Ei siinä sinänsä mitään pahaa, mutta olen tähän asti sivuuttanut tuon tyyliset ohjelmat mutinoilla "Hmm, jenkkiläiset järjestää taas tosielämädraamaa..." mutta nyt siellä on oikeasti mielenkiintoisia tyyppejä...! Niin, takaisin Suomeen ja Presidentin linnaan... Pakko sanoa että oli muutama minun mielestäni ihan täysi KATASTROFI pukujen joukossa, jotka eivät olisi näyttäneet hyvältä kenenkään päällä... Mutta oli mukana muutama todella kauniskin. En yhtään muista kenen päällä olivat, mutta silmään pisti kaksi, kommentoijan mukaan vintage-pukua, joissa oli alla semmoinen vaalea kangas, satiinia/silkkiä/taftia/tjt ja päällä semmoinen läpinäkyvä musta, vähän sifonkimainen kangas. Oi että ne oli nätit...! Tuli aika alkupäässä molemmat. Ja Velton hattu oli hieno kuten aina :)

Sitten siinä samalla kun katselin pukuja rupesin miettimään, minkälaisen puvun itse ottaisin jos joskus jostain taikaiskusta saisin kutsun linnanjuhliin? Ainahan sitä saa haaveilla vai mitä...?

1. Olkaimet
En MISTÄÄN HINNASTA ottaisi pukua jossa ei ole olkaimia. Kuitenkin olisin koko ajan nykimässä sitä ylöspäin kun vainoharhaisena olisin vakuuttanut itseni siitä että kohta se tippuu...! Asia olisi erikseen jos korsettiyläosaisen mekon alla olisi jonkinsortin pusero. Mutta jos ei ole, silloin on pakko olla jonkinlaiset spagettiolkaimet tai halterneck.

2. Oikea koko
En tajua miksei nainen voi katsoa peiliin ja todeta "32 Ei ole enää minun kokoni, on otettava 34". Muutamakin nainen oli eilenkin ottanut hieman liian kireän mekon jolloin selkäpuoli ei ollut se kaikkein viehättävin... Ikävä kyllä näin on näreet. Liian tiukka puku ei imartele ketään.

3. Tumma värimaailma
Pukuni värinä olisi ehdottomasti musta, tumman- tai kirkkaanpunainen. (tämä varmaan yllättää kaikki minut tuntevat :P)

4. Tyköistuva yläosa, leveä helma
Mitäpä sitä enempää selittelemään, istuva yläosa ja helma saa levetä reippaastikin.

5. Ei laahusta!
Henkilökohtaisesti en tajua miksi pitää pukuun ottaa kahden metrin laahus jos tupa tulee kuitenkin täyteen ihmisiä...? Okei tuo "kahden metrin" saattoi olla heiman liioiteltu sanamuoto mutta ymmärsitte kyllä pointin!

Tuommoisen listan perusteella siis tulisi minun prinsessapukuni. Kangas olisi mieluiten raakasilkkiä, jotenkin minua kiehtoo ko. kankaan ominaisuudet ja ulkonäkö ihan mielettömästi :D

Palataanpa sitten vielä hetkeksi oikeaan elämään. Hieman nolotti tänään aamulla kun en meinannut mahtua bussin ovesta sisään... Selässäni oli tosiaan kitaralaukku ja olkalaukku vielä olalla niin totta kai jäin jostain kiinni... Kitara oli mukana tosiaan sen takia, että projektipäivän paikassamme (vika kerta nyyh!) lauloimme joululauluja ja allekirjoittanut lupautui säestämään ja koska paikanpäällä ei ole pianoa, piti ottaa kitara mukaan. Että semmosta tänään meillä... Joululahjat edistyy hitaasti mutta varmasti, kahden ihmisen lahjat on jo valmiit! Ei puutu kuin toiset kaksi. Hyvä minä!