Ihan ensteks vaan pieni murina siitä miten nainen voikin olla niin tyhmä että joka talvi se pitää kokeilla kepillä jäätä. Tai oikeastaan korolla jäätä... "Jospa se ei tänä vuonna olisikaan ihan niin liukasta kun viime vuonna...?" Ja kissanviikset! Monikohan vastaantulija arvaili tytön promilleja eilen kun iltatentin jälkeen jäin vähäksi aikaa kaupungille...? Ja ei se huojuminen oikeastaan edes johtunut koroista, vaan siitä että päkiän kohdalta kengänpohjat on ihan sileät ja vielä kun lisätään muutaman sentin plato niin kosketus maankamaraan häviää ihan kokonaan! Samaisilla kengillä vedin muuten komeasti kumoon kun vuosi sitten olin lähdössä muutaman kaverin kanssa viettämään baari-iltaa synttärien kunniaksi... Olin tosiaan se joka joi vain yhden siiderin ja kuitenkin ainoa joka veti kumoon... Ja vielä ennen kuin olin edes koskenut siihen siideriin! Kaverini vilkaisi minua ja naurua pidätellen totesi että "Kuule, kannattaakohan siun lähteä ollenkaan kun oot jo nyt tollasessa kunnossa...=?" Summa summarun, jää ja lumi sais jo lähteä...
Ja sitten aiheeseen, nimittäin sisaruksiini. Kuten olen aikasemmin todennut, miulta löytyy kaksi isoveljeä, toinen 17 ja toinen 11 vuotta vanhempi. Itse koen isomman ikäeron hyvänä siinä mielessä että mitään verissäpäin käytyjä tappeluja ei meillä ole oikeastaan ikinä ollut. Siis itseni ja veljieni välillä, veljien keskinäisistä ei sitten puhutakaan :D no mut joo. Vanhempi isoveljeni on se jonka puoleen käännyn aina kun elektroniikka ei suostu miun kanssa yhteistyöhön. Lisäksi velipoika on se ihminen jonka kerran minut nauramaan saatuaan ei tarvitse hihkaista kun PÖÖ kun meikäläinen jo kierii uudelleen naurusta lattialla... Tämä on välillä todella ärsyttävä piirre hänessä... Nuorempi isoveljeni puolestaan on se joka opetti minut soittamaan alunperin pianoa ja hänen vanhoilla koskettimillahan tämä pianistin ura aloitettiin.
Tällä viikolla alkoi (taas) työharjoittelu ja ihan mukavasti on mennyt. Tänään on ensimmäinen kahdesta yöstä että saa nähdä miten pihalla sitä taas on huomenna kun alkuillasta herää nukuttuaan ensin koko päivän... Se hyvä puoli yksinasumisessa on että se päivällä nukkuminen onnistuu sinänsä ihan hyvin. Tänä aamuna puolestaan tuli herättyä vähän turhan aikaisin että voin jo tässä vaiheessa sanoa että huomenaamulla se kahdesta neljään tulee olemaan varmaan se hetki jolloin tämä tyttö tarvitsee kahvia pysyäkseen hereillä viimeiset tunnit ennen yön loppua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti