Ja humps, talven liukastustilastot avattu, tällä hetkellä jää 1 - Mari 0. No, ainakin sai luokkakaverit päivän naurut, oli nimittäin niin tyylikäs luiskahdus... Itteä ei tosin paljoa naurata, etenkään huomenna kun lonkassa on nyrkin kokonen mustelma auauau...
No mutta, luokkakavereista tyylikäs siirtyminen päivän aiheeseen, elikkäs päivä 7. Paras Ystäväni
Paras ystäväni saa nyt tässä nimekseen Rudia (sisäpiirin juttuja). Rudia on kahdessakin mielessä yksi vanhimpia ystäviäni. Ensinnäkin meillä on viiden vuoden ikäero (minä olen se nuorempi) ja toiseksi olemme tunteneet ihan taaperosta asti. Tai siis siitä kun minä olin taapero, kyllä Rudia meni jo naperosta :D
Nykyään emme näe enää niin paljon kuin haluaisimme, meidät kun erottaa lähes 100 km mutta ystävyys ei vähästä horju. Sähköposti kulkee huimaa vauhtia, samoin tekstiviestit ja puhelut. Mutta aina niillä kerroilla kun olemme yhdessä, voi että sitä puheen ja naurun määrää! Olemme molemmat sitä tyyppiä joka väsyneenä vain nauraa joka asialle, ja molemmat erittäin puheliaita, sitä vitsiä kun tulee revittyä ihan mistä vain välillä ehkä vähän liikaakin. Myös toisinaan hieman liiankin mustaksi kärähtänyt huumori yhdistää meitä.
Rudia on se ihana ihminen jota ilman ei vain tulisi toimeen, paras ystäväni, tukeni ja turvani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti