Joo, tiedetään, hiljaista on ollu, pahoittelut siitä ja etiäpäin :D
Mie oon tässä eilisen ja tämän päivän aikana oppinut muutaman asian, aloitetaan vaikkas eilisestä. Johdannoksi voisin tähän kertoa että oon ollu pikkasen ylpeä siitä ettei miun kohdalle ole vielä kertaakaan tullu minkäänlaista hiuskatastrofia (paitsi se kun äiti leikkasi hiukseni vähän turhan lyhyeksi kutosen ja seiskan välillä, mutta ei sekään nyt niin kamala ollu, kyllä siihen tottu ja kasvaahan tuo). Lähinnä tämä johtuu luultavasti siitä että olen aina tiennyt minkälaista väriä ja mallia haluan ja millaista en halua ja olen myös kuunnellut kampaajien mielipiteitä esimerkiksi siitä miten punaiseksi hiukseni lopulta on mahdollista saada. No, nyt sattui minunkin kohdalleni...
Oon jo pidemmän aikaa tuumannu että pitää taas värjätä vähän tätä lettiä punaisemmaksi ja huomasin kaupanhyllyssä uuden Lorealin Casting-sävyn Punamusta tai kielillä Black Currant (eli siis mustaherukka). Tähän väliin voisin todeta että kyseinen merkki on ainoa mitä voin käyttää kaupanhyllystä, kaikissa muissa kun on ammoniakkia ja se tekee aika mielenkiintoiset temput astmaatikon keuhkoille, kokeiltu on eikä toiste tartte kokeilla... No, enivei. Paketin kyljessä taas oli kuva tyttösestä jolla on semmonen ihanan tummanpunainen tukka, joten tuumasin että eikun kokeiluun vaan. Kotona läträsin tavaran päähäni ja eikun odottelemaan. Nyt voin jo myöntää itsellenikin että alkoi jo siinä ensimmäisten 10 min jälkeen vähän jännittää että hiivatti, mitenhän tummaksi tämä menee...? No, sehän ei tahtia haitannut vaan odotin kiltisti sen 20 min ja sitten huuhtelin värin pois. Istuin vähän aikaa pyyhe päässä, kuivasin tukan ja vilkaisin peiliin. Herran jestas, eipä taas oo pitkään aikaan ollu sydänkohtaus näin lähellä...! Peilistä katsoi nimittäin melkein mustatukkainen tyttö.
Minne se punainen jäi!? Okei, okei, nimi oli mustaherukka/punamusta mutta minun tukasta tuli kyllä paljon tummempi kuin mitä pakkauksen kyljessä oli!! No ei siinä mitään, tummaan tukkan kyllä voisin ihan tykästyä mutta kun siinä ei ollut sitä punaista juuri nimeksikään, sehän tässä eniten ärsyttää! Varmaan tunnin istuttuani ja tuhistuani sohvalla painelin takaisin suihkuun, jynssäsin pariin kertaan tukan shamppoolla (tulipahan kunnolla letti pestyksi heheh) ja iskin puoleksi tunniksi KC:een Pepper-sävytteen päähän. Kun seuraavan kerran vilkaisin peiliin, oli kuvajainen huomattavasti siedettävämpi. Tummahan tämä on edelleeen kuin mikä mutta nyt on sitä punaistakin joten elämä jatkuu ja tänä aamuna suihkun jälkeen jo totesin että tämä on loppujen lopuksi aika kiva, mutta ei kyllä jää vakkariksi. Kunhan väri tästä haalenee, vaihdan sujuvasti (läksyn opittuani) takaisin siihen tummaan kirsikkaan millä on tähänkin asti pelattu.
Tämän päivän oppi tuli puolestaan kaupungilla. Olin käymässä Myllymäellä ja hetken mielijohteesta päätin poiketa Friittalan Outlet-kauppaan. Voi mooses, olisin yhtä hyvin voinut kävellä karkkikauppaan, voi niitä korkoja ja laukkuja iik! Näytin varmaan tosi fiksulta kulkiessani siellä rekkien ja hyllyjen keskellä ihaillen ja vinkuen innosta (no en nyt sentään vinkunu, ainakaan ääneen... toivottavasti...) mutta mitään ei lopulta lähtenyt mukaan. (kukkaro kiittää) Mutta opin ainakin kerrasta että enpä tuohon kojuun enää astu ellen oikeasti ole uusien juhlakenkien tarpeessa ja ellei oikeasti ole muutama sata ylimääräistä rahaa. Ehkä tämäkin tilanne tulee joskus eteen, kun valmistuu ja saa töitä. Sitä odotellessa.
Eipä muuta tällä kertaa, tsau!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti