Voi hitsiläinen, tuli eilen rako niin hyvään postaus per päivä putkeen mut kun töiden ja kuoron välillä oli vain kaksi tuntia minkä aikana piti siivota, tiskata ja tehdä ruokaa seuraaville parille päivälle niin ei vaan kerinny! No, eipä siinä mitään, neljän aamun putki takana (otti herääminen tänä aamuna aika koville...) ja vapaapäivä huomenna edessä ja perjantaista sunnuntaihin taas pari yötä.
Mutta aiheeseen, päivä 15: Unelmani!
Pikkutyttönä miusta piti ihan ehdottomasti tulla kilparatsastaja, nimenomaan esteratsastaja. Olin stereotyypin heppatyttö, meillä oli hevosia ja rakastin niitä yli kaiken. Haaveet kuitenkin kariutuivat kun kuusivuotiaana minulla todettiin astma, otti aika koville siihen aikaan... Nykyään en ole enää niin palavasti noiden nelijalkaisten perään vaikka ne edelleen upeita olentoja ovatkin.
Toinen unelma joka on ollut lapsesta saakka on tuleva ammatti: Kun pienenä minulta kysyttiin, että mikä sinusta tulee isona, vastaus oli että lääkäri. Tähän tosin äiti/isä (mikäli sattui olemaan kuuloetäisyydellä) totesi että "eihän siusta voi tulla lääkäriä kun sie pyörryt heti kun näet verta..." Totta, olin aika verikammoinen tuohon aikaan, mutta hei, sairaanhoitajaksi opiskellaan ja olen todennut että vuosien varrella sietokykyni on kehittynyt aika kovaksi mitä vereen ja muihin... kehon eritteisiin tulee, saa olla aika pahaa jälkeä ennen kuin miulle meinaa tulla yököt.
Vanhemmalla iällä on tullut myös uusia unelmia, joista se viikon matka Japaniin on ihan kärkikastissa. Jonain päivänä minä lennän sinne nousevan auringon maahan! Lisäksi voisi vielä sivuhuomautuksena sanoa että unelmana on myös valmistua päteväksi ja ammattitaitoiseksi sairaanhoitajaksi heheh...
Siinäpä sitä unelmia, ensi kerralla lisää!
Ps. Mihin aika oikeasti katoaa!? Kohta taas harjottelu puolessa välissä!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti