May the odds be ever in your favour

Aijaijai, nyt äkkiä niskasta kiinni, alkaa muuten lipsua taas pahaksi laiskuudeksi päivitysten puolella! No toisaalta siihen on ihan hyvä syy, karkasin keskiviikkona kaupungin toiselle laidalle serkkuni luo kyläilemään ja juoksemaan perheen kahden pienimmän perässä (kuusi ja kolme puoli vuotiaat naperot) pariksi yöksi ja perjantai-ilta ja eilinen meni kuorossa. Tämä päivä taas on mennyt kouluhommia uurastaessa, huh että olikin yhden tekstin ulospuskemisessa iso työ! 700 sanaa on yllättävän pitkä vaikka mielestäni valitsin vielä aiheen mistä oli paljon sanottavaa...! No mut nyt on tehtävä palautettu ja uusi häämöttää jo kulman takana apua...

Eilen kävin taas pitkästä aikaa elokuvissa! Kävin katsomassa Nälkäpeli-leffan ja ihastuin. Kirjakin oli pakko avata heti kun pääsi illan kuoroharkoista kotiin. Nyt leffan jälkeen vaan ärsyttää ettei ole edes 10 cm pitemmät hiukset, Katnissin lettikampauksia ois tosi ihana kokeilla mut oman letin pituus ei taida ihan riittää yhtä näyttäviin. Ihastuin esim. siihen lettisykeröön mikä tytöllä oli kun tribuutti-kulkue tuli ensi kertaa näytille. Ah!

Ja sen perusteella mitä tähän asti olen kirjaa lukenut (pääsi eilinen humpsahtamaan vähän myöhäiseksi kun innostuin lukemaan hups!) niin on kyllä elokuvan tekijät seuranneet todella uskollisesti kirjan tapahtumia, siitä pojot heti! Vaikka arvostankin taiteilijan vapautta ja ymmärrän ettei kirjaa pysty kääntämään sanasta sanaan elokuvaksi ja noin, ärsyttää silti jos ohjaaja ja tuottajat ottavat liikaa omia vapauksia! Pahimmat elokuva-sovitukset jotka olen tähän asti nähny olivat Eragon ja Twilight-Houkutus. Ja pakko myöntää että Taru Sormusten Herrasta-trilogian ja Pottereidenkin kohdalla on useampi kuin yksi kohta joka ärsyttää mutta pahin on ylivoimaisesti ollut Eragon. Se kun pyöri elokuvissa joskus vuosia sitten ja kävimme ystäväni kanssa sen katsomassa (molemmat kirjan lukeneina) vietimme valehtelematta koko kotimatkan kritisoimalla elokuvan maanrakoon... Taiteilijoilla on oltava tilaa olla luovia, mutta liika on liikaa!

Huu, huomenna koelaulu, jännittää! Pitäkää peukkuja!

I am the Black Raven... Welcome to my market...

Flunssa 90-prosenttisesti nujerrettu, vihdoin ja viimein...! Vielä kun tän ärsyttävän köhinän sais irtoamaan niin olisi tosi kiva. Etenkin kun puolentoista viikon päästä on edessä laulukoe Lappeenrannan musiikkiopistoon. Koulukin alko tiistaina ja huh että olikin motivaatio hukassa pari ekaa päivää, tais mennä yks tenttikin aika pahasti puihin, siihen tosin oli isona syynä se viime viikon nuha joka sekotti miun elämän, ei pää tukossa vaan pysty lukemaan...! Se nuha muuten katkaisi myös hyvin alkaneen urheilu-uran kele...! Parin viikon päästä ei muuta kun paluu lähtöruutuun... mur...

Onneksi laukut piristää, miun ja O:n kaverilaukut nimittäin! Miun on tuo vihreä ja O:n laukku on sininen. Hauskinta tässä on se että malli on tosiaan tasan sama Aleksi13 o.i.s ja pienen keskustelun jälkeen tajusimme että ostimme laukut vielä tasan samana päivänä...! Heh, great minds think alike...? Tänään tosin koulussa oli aamulla todella perinteinen perjantai 13... Menin ennen tenttiä (tentti sentään meni hyvin) hakemaan kupin teetä josko se vähän helpottaisi röhääni mutta se automaatinkuvatus ei ollut vielä valmis. No, minähän odottelen ja porukka lappaa ohi ja minä odottelen edelleen, kaikkiaan 10 min jolloin se pahuksen rakkine saa erikoiskahvit valmiiksi ja lämmitettyä. SITTEN se rupeaa vasta lämmittämään teevettä, kaikkiaan odotin varmaan 15 min ja vähältä piti etten myöhästynyt tentistä grauh! Hieno tekniikka on helvetistä...

Lappeenrannassa oli markkinat ja tietty siellä piti käväistä. Mites ois taas vähän kaulakoruja...? Kele, pakko alkaa vähän rajotella... Risti ja avain taas Askaretta kaupasta ja nuo camé-neitokaiset oli viiden euron yhteishinnalla markkinakojusta.

Kaulakorujen vastapainoksi väkersin myös korviksia. Ai miten niin tykkään risteistä...?

Loppuun vielä pakko jakaa kun olin Englannin kojulla ostamassa vähän karkkia (oi että se butter cream toffee...!) ja kun menin punnitsemaan ja maksamaan ostokseni niin nuori myyjä-herra äkkiä tokaisi että "cool gloves! I buy them, how much?" hymyllä varustettuna. Hui kun menin pähkinäksi, yritä siinä nyt selittää (ja minulla pitäisi olla aika hyvä englanti...!) että sori, ei myytävänä. Mutta tämmöset tekee ihan helposti, senkun ostaa hanskat ja leikkaa sormet pois! Miulla oli tosiaan semmoset mustat nahka-ajohanskat (jotka täälläkin välähti Käsilaukussani-päivän postauksessa) joista tuunasin kynsikkäät leikkaamalla sormista puolet pois. Ja uskalsin tehdä tämän tosiaan vain siksi että minulla on ne sisarkappaleet, ennen kun joku kauhistelee... No mies tietysti halusi tietää mistä semmoisia hanskoja saa (Lappeenrannan Nahkatavaraliike, 19,90 e) ja yritin sitten epätoivoisesti muistella miten sinne liikkeeseen mennään xD annoin itsestäni varmaan taas tosi fiksun kuva mutta ei haittaa, kehu paransi muuten ei niin hyvää päivääni ja olin naama hymyssä koko loppu markkinareissun ajan :)

No healing hand for your disease, drinking scorne like water, cascading with my tears

Kipeenä olon kurjuuden muistaa aina vasta silloin kun on oikeesti kipee... Päätä särkee ja nokka on tukossa ja sitten tämä minulle ominainen oire eli hakkaava kuiva yskä jolla saan aina kurkun sen oloseksi että tekis mieli työntää pulloharja röörejä putsaamaan...

Ylläolevan kattauksen kanssa olen viettänyt pari viimeistä päivää. Sinäänsä vähän hassua että vaikka meistä sairaanhoitajia koulutetaankin, meille on silti kerrottu aika hauskoja juttuja yskänlääkkeisä, mm. se että ei ne oikeesti mitään auta vaan saattaa siitä huolimatta jopa pahentaa oloa. No joo, kyllä mie silti Bisolvon-tabletteja mutta paras yskänlääke minulle on kuuma tee.

Jee, uusin MTV! En tiedä onko tarkoituksenmukaista mutta miusta on aika hauskaa että kirjan nimi on Koston Rakastaja ja kirjan päänhenkilö on nimeltään Rehvenge eli, lausutaan kuten revenge eli suomeksi "kosto" :P menipäs taas monimutkaiseksi...

Lapsuuteni lemppari, Phileas Fogg ja matka maailman ympäri 80 päivässä! Vielä kun löytäisi jostain sen Matka maan keskipisteeseen sarjan niin olisin hyvin iloinen! Olen muuten lukenut myös tuon kirjan, sekä suomeksi että englanniksi ja kyllä oli iso järkytys kun selvisi ettei Tico ole ollenkaan kirja-hahmo vaan se on luultavasti keksitty vain tuohon piirrettyyn...! Tico on miun ehdoton lemppari, kaikkine hullutuksineen :D ja prinsessa oli lapsena miun idoli!

Köh köh... Mitäs tässä muuta, taidan napata kupillisen uunipuuroa (äidille kiitos ohjeista, hyvää tuli!) ja siirtyä sohvan puolelle ihmettelemään mikäs elokuva sitä seuraavaksi löytäisi tiensä verkkokalvolleni. Ai niin, ja hyvää pääsiäistä kaikille!

Niisk

Hyvää päivää, neiti nuhanenä täällä hei.

Tänään oli suunnitelmissa käydä aamulla ensin koululla tulostamassa materiaalia ensi viikon tenttiä varten, palata keskustaan ja hillua siellä hetken aikaa ja sitten puolilta päivin mennä verenluovutukseen. Mutta suunnitelmiin tuli pieni muutos kun koko aamun jäytänyt pieni päänsärky nousi ihan uusiin mittoihin ja pamautti koko pään tukkoon. Päätin ettei olisi mitään ideaa mennä verenluovutukseen kun olin jo muutenkin aika huonossa hapessa ja hipsin hiljaa kotiinpäin. Kotona tyrkkäsin mittarin kainaloon ja joo, semmonen pieni kuumehan se pääsi näköjään kulman takaa yllättämään...

Siitä onkin semmonen puolitoista vuotta kun viimeksi olin kipeä mutta olin ihan unohtunut miten järkyttävän huonon olon se pieni kuume voikin saada aikaan...! Päätä särkee ja koko pää tuntuu olevan tukossa niisk! Tämä tyttö kyllä tietää missä pääsiäisensä viettää, kotona sohvan pohjalla piirrettyjä katsellen... Ja teetä ja kaakaota juoden. Toivottavasti menee ohi ennen tiistaita, silloin pitisi nimittäin kyetä taas kouluun...

There's no hurry anymore, when all is said and done

Viimeinen päivä, Päivä 31: Viimeinen hetki. Mutta ennen sitä hieman pientä purnausta... Olen tässä viimepäivien aikana jälleen muistanut miten ihanaa ja ärsyttävää pyöräily on. Ihanaa siksi että pääsee nopeasti paikasta toiseen ja koska pyöräily nyt vaan on niin kivaa. Ärsyttävää se taas on kanssaihmisten ansiosta... Jalankulkijat rakkaat, ne keskustan kadut on jo muutenkin aikas kapeita niin onko niitä samperi soikoon pakko kaventaa vielä entisestään?! Ei oo mikään maailman helpoin temppu osua siihen 30 cm rakoon jonka te meille pyöräilijöille jätätte...

Ja toinen pieni muistutus autoilijoille. Kyllä, Valtakatu on yksisuuntainen joten sieltä vesitornilta päin ei autoja tule, mutta voi sinnepäin silti hieman vilkaista, sieltä saattaa nimittäin tulla pieni huomaamaton pyöräilijä! Tässä muutaman päivän aikana olen meinannut kahdesti päätyä kolhuksi auton konepeltiin ellen olisi itse ollut hereillä ja käsi jarrulla. Mutta siinä kahden sentin sepelikasassa on muuten yllättävän hankala pysähtyä, vaikka käyttäisi molempia jarruja! Että vilkaisu molempiin suuntiin kiitos! Eikä sieltä pihatieltäkään ole hyvä lähteä kuin mikäkin Naton ohjus, siinä ennen ajotietä on vielä pyörätie, enkä minä ainakaan ole vielä tavannut ketään jolla on röntgenkatse ja näkee aidan lävitse että oho, sieltä tuleekin auto! Kiitos.

No niin, sitten päivän aiheeseen. Meillä on tänään kuoron pääsiäiskonsertti joten ajattelin koordinoida aiheen vähän siihen sopivaksi. Nimittäin se viimeinen hetki ennen kuin nousee lavalle (tai yleensä menee sinne yleisön eteen, eihän siellä aina lavaa ole). Ihmettelen aina mikä siinä on että en vaan osaa jännittää esiintymisiä, siis mitään esiintymisiä, montaa päivää ennen. Minulle se jännitys tulee juuri siinä viisi minuuttia ennen esityksen alkua. Toisaalta se voi olla ihan hyväkin, eipähän mene muu elämä sekaisin hirveän jännitksen takia ja se pieni adrenaliini-piikki juuri ennen esitystä on vain hyväksi. Minulle on monta kertaa pianon- /laulunopettaja sanonut (ja olen itsekin huomannut) että minusta saa sen parhaan suorituksen vasta siinä vaiheessa kun on tosi kyseessä ja olen oikeasti siellä monenkymmenen ihmisen edessä seisomassa. Mieluummin niin päin :)

Ja haaste officially over! Heh, reilu kolme kuukautta hups... Noo, olis voinut mennä pahemminkin, ois voinu mennä se vuosi niinku etukäteen ennustin :) uusi haaste on jo mietintämyssyn alla, paljastan sen verran että senkin luultavasti nyysin jostain toisesta blogista :)

Thank you for the music, the songs I'm singing. Thanks for all the joy they're bringing.

Päivä on toisiksi viimeinen, eli siis Päivä 30. Soittolistallani. Tässä nyt yksi soittolista joka on ahkerasti soinut kun lopulta onnistuin yrityksen ja erehdyksen kautta käyttämään mp3-soittimeni soittolistatoimintoa :)

1. End of Me (Apocalyptica)
2. Not Strong Enough (Apocalyptica)
3. Broken Pieces (Apocalyptica)
4. It's You (Super Junior)
5. Mr. Simple (Super Junior)
6. Superman (Super Junior)
7. A Thousand Years (Christina Perri)
8. WARRIOR (B.A.P)
9. Sixth Sense (Brown Eyed Girls)
10. Twinkle Twinkle (Girl's Day)
11. Reason to Become a Witch (NS-Yoon-G)
12. I'm Your Man (SS501)
13. Love Ya (SS501)
14. Supa Luv (Teen Top)
15. Neverland (U-kiss)
16. Tick Tack (U-kiss)
17. Good Day (IU)
18. Marshmallow (IU)
19.Mia (IU)
20. Rondo (ON/OFF)
21. Honey Vanity (Közi)
22. Kagayaku Sora no Shijima ni wa (Kalafina)
23. YOU&I (IU)
24. digital bounce (Se7en feat T.O.P)
25. I am the Best (Big Bang)
26. Tell Me Goodbye (Big Bang)
27. HIGH HIGH /GD&TOP)
28. Baby Don't Cry (DaeSung)
29. Try Smiling /DaeSung)
30. Hello (SHInee)
31. Lucifer (SHInee)
32. Ring Ding Dong (SHInee)
33. Perfection (Super Junior M)
34. Man Man Ha Ni (U-kiss)

Niinku näkyy, aasialainen musa on miulla kova sana, etenkin K-pop :D

She had, of course, left the door open, for she knew that it is a very silly thing to shut oneself into a wardrope

Jeij, tänään oli työhönotto-haastattelu. Mitään vakituista en nyt taida kesäksi saada kun kaikki on jo menny mutta ainakin saan toivottavasti keikkoja :) me happy!

Jos joku tuota otsikkoa ihmettelee niin innostuin viikonloppuna lukemaan pitkästä aikaa The Chronicles of Narnia -The Lion The Witch and The Wardrope -kirjan jonka olen joskus jollain niistä harvoista Helsingin-reissuistani napannut kirjakaupasta. Kirja on tosiaan englanniksi, luen nykyään tosi paljon enkuksi... olen huono suomalainen, hyi minä! No, johan mie sen oon tiennykkiin että olen ulkomaalainen suomalaisen nahassa. Puhenopeudesta ja tempperamentistani päätellen olen luultavasti espanjalainen :3


Ja Päivähän on nro 29, aiheenamme tänään, Tähän pyrin.
Eli elämässäni pyrin...

-valmistumaan ajallaan päteväksi ja ammattitaitoiseksi sairaanhoitajaksi

-tekemään mahdollisimman paljon ruokaa itse, tulee halvemmaksi

-vähän paremmaksi kokiksi ja leipuriksi noin yleensäkin

-käyttämään mahdollisimman paljon kierrätettyä tavaraa niin huonekaluissa kuin vaatteissa. Jos on jotain pakko ostaa uutena, tutustun ensin alennuksiin!

Siinäpä nyt jotain. Huu! Enää kaksi Päivää jäljellä!

Ps. Mikä lie kevättauti kun kyllästyminen iskee nopeasti. Uusi blogi-ilme!

Happiness can be found, even in the darkest of times, if one only remembers to turn on the light.

Ja huomenia kaikille! Kuin moni vietti eilen tunnin valot pois? Minä vietin! Tosin meikäläisen Earth Hour pääsi lipsahtamaan melkein parituntiseksi kun oli niin kivaa olla kynttilänvalossa heheh!

Kynttilän valoa ja XANDRIAn musiikkia oih! ♥ oon niin onnellinen kun olen onnistunut haalimaan bändin levyistä juuri ne millä on niitä omia lemppareita. Me loves Suma! (eli Lappeenrannan Antikvariaatti)

Evääksi tunnille väsäsin aikaisemmin päivällä vege-sushia njam! Öh... ruoan esillepano ei vaan taida olla miun vahvimpia puolia... heh...

Niin siis meni eilisilta mutta kuka arvaa missä vietin perjantai-illan? EKKS: än päivystyspolilla... Aikaisemmin illalla pudotin yhden lasisen kaulakorun (nyyh!) lattialle ja siinä siivotessa sitten yksi sirpale onnistui välttämään imurin ja totta kai kyseinen sirpale sitten myöhemmin illalla löysi tiensä toiseen takatassuuni...! Kerkesin juuri ajatella että nyt on jotain terävää jalan alla ja sillon pisti...! Yritin ensin kaivella sitä itse desinfioiduilla pihdeillä mutta ei onnistunut niin eihän siinä auttanut muu kuin soittaa tädille että moi, kehtaisitko lähteä viemään miut moikkaamaan päivystyksen väkeä...? Ai että nipisti kun se lääkäri kaivo sitä sirua sieltä haavasta...! Oli ennen sen ronkkimisen alkua vielä todennut että ei taideta laittaa puudutusta kun se on tuossa kohtaa aika tuskallinen kokemus (siru oli päkiässä) mutta kun se vähän aikaa oli sitä sirua sieltä kaivellut niin kuului minun suunnasta pienellä äänellä että se puudutus alkaa kyllä pikkuhiljaa houkutella...! No, siru saatiin ulos ja oli puolet isompi kuin mitä olin luullut, melkein puolisenttinen! Eilen pidin vielä jalan tiukasti paketissa ettei mitään pöpöä pääsisi haavaan mutta nyt siihen on alkanut muodostua sen verran hyvä rupi ja kun mitään tulehduksen merkkejä ei näy niin nyt se saa nauttia ilmahoitoa. Että tällästä täällä.

Ai niin, päivän aiheestakin voisi jotain sanoa, eli Päivä 28: Ikävöin.

Miehän ikävöin vaikka mitä! Rakasta mummoa joka oli viimeinen isovanhempi jonka tunsin, ihanaa suokkihevosta joka oli meillä reilun kymmenen vuotta. Mutta kaikista eniten ikävöin tietysti kavereita ja perhettä jotka nyt vähän kauempana asuu. Onneksi on puhelimet ja posti, niin perinteinen kuin sähköinen. Ja onneksi Lappeenranta ei niistä kotiseuduista kuitenkaan niin hirveän kaukana ole, eri juttu jos oisin sinne Lahteen päätynyt, ois hippasen hankalampaa nähdä...

EDIT// Ai nii, innostuin kaulakorujen lisäksi laskemaan muutkin korukaappini tapaukset ja sain tulokseksi aika huimia lukuja... Tässä vähän random-triviaa, eli mitä löytyy meikäläisen koruhyllystä:

Kaulakoruja: 73 joista
14 pitkää kaulakorua
58 tavallista kaulakorua
1 kaulapanta

Korvakoruja: 58 paria joista
32 paria koukkukorviksia
20 paria nappikorviksia
6 paria renkaita

Sormuksia: 14

Magneettikoruja: 2 sellasta pitkää ja yksi rannekoru

Rannekoruja: 6

Hiuskoruja: 27 + 16 hiuspantaa + 2 hattua

Pitsihanskoja: 5 paria + kaksi paria satiinihanskoja

Yllätyin itsekin miten paljon koruja löytyy, ja silti käytän aina niitä samoja... taidankin jo tietää seuraavan haasteen aiheen... :)