...mutta täystuho onnistuttiin välttämään. Kysehän on tosiaan kukkaamppelista jonka ostimme äidille huomiseksi. Viime yönä hiipparoin tosiaan talossa ja kävin vilkaisemassa kukkaa (joka on jemmattu yläkerran "olkkari/vierashuoneeseen" koska minä ja veljeni ollaan melkein ainoat jotka siellä käy) ja olin vähällä saada sydänkohtauksen. Kukka oli todella reppanan näköinen, vähän nuutunut ja lehdet nuokkuivat. Tajusin kauhuissani etten ollut muistanut kastella sitä sen jälkeen kun olin ostanut sen torstaina. Saman tien joku hilpaisi alakertaan, kastelukannu, vanha sanomalehti kainaloon ja takaisin ylös. Kukka roikkumaan kuntopyörän sarvesta, lehti alle ja kukalle ensiapua. Kastelin sen verran märäksi että vettä tihkui alla olevalle lehdelle, avasin huoneen pimennysverhon (tässä vaiheessa varmaan sopii todeta että olen kävelevä katastrofi kasvien suhteen, onnistun tappamaan kaktuksenkin...) jotta kasvirukka saisi aamulla aurinkoa, vein kastelukannun takaisin ja kömmin takaisin peiton alle ja toivoin parasta.
Aamulla heräsin mielessäni pelottava uni jossa olin nolona ojentanut äidille kuivan kasvinreuhkan ja kurkistin varovasti oven raosta kasvia. Ihme oli tapahtunut! Kukka oli huomattavasti paremman näköinen, kukat täysin auki ja lehdet paljon ryhdikkäämpänä. Halleluja minä, halleluja kastelu! Nyt kun vielä tämän päivän saisi pidettyä sen hengissä niin asiat on hyvin...
Siitähän ei sitten puhuta miksi hiipparoin talossa keskellä yötä muiden nukkuessa, kello taisi tosiaan olla lähemmäs yksi... Vuorokausirytmi on hippasen sekaisin tällä tytöllä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti